Sivut

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Pelkotila

Tukeva tyttö on tullut kylään. Se ei uskalla mennä vaa'alle, vaikka mahtuikin tänään hyvin jumppahousuihinsa. Ja veti niin hyvän treenin salilla, että olisipa ollut enemmän ihmisiä näkemässä - tai edes joku jota olis kiinnostanut... Hiljaista on varsinkin näin päiväsaikaan salilla (ja kuitenkin sitä kokemuksesta tietää, että samainen sali on kuin nuijalla lyöty täyteen tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa - alkaisipa vuosi vielä maanantaina niin ryntäys kasvaisi entisestään!).

Kirjaan tämän vaa'an välttely-olotilan ylös vain muistutukseksi itselleni, että etlämä jatkuu ja vaa'alle mennään. Huomenna. Se mitä vaaka näyttää, ei määritä minua muuten kuin ehkä luonteeni vahvuutta vienosti osottaen... Toiveeni on, että ollaan pysytty alle 6-kympin.



Periaatteessa hyvällä mielellä jatkamassa eteenpäin. Näyttää vaaka huomenna minulle mitä tahansa. Kuitenkin jotain syksyn haikeista tapahtumista on ikäänkuin jättänyt alakuloa osaksi olemistani. Jotenkin tämän elämän muutos-prosessin myötä on tullut tavaksi kuullostella omaa olemistaan (myös henkistä) aikaisempaa perusteellisemmin ja sitten kun on enemmän aikaa, nostavat haikeatkin ajatukset päätään. Itsekuri taas on parhaimmillaan silloin, kun mieli on virkeä ja tasapainossa. Häiriöttömässä tilassa se kukkii.

Ei siinä mitään. Otetaan itsekuria niskasta kiinni. Suljetaan jääkaapin ovi. Surut jää lenkkipolun varrelle. Hiki peittää haikeuden. Eteenpäin mennään - ja huomenna vaa'alle!

tTM

4 kommenttia:

  1. "Hiki peittää haikeuden" oikeesti tosi hyvin sanottu! :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä se jääkaapin ovi kiinni taas saadaan. Hitsi miten ihana oli tänään syödä hirven jauhelihasta tehtyä kastiketta lähinnä raejuuston kanssa. Niin hyvää jouluruokien jälkeen. :)

    VastaaPoista
  3. Ei muuta kuin rohkeasti vaan vaa'alle!!!
    Ja kyllä hikoilu antaa kyytiä haikeudelle!!!!
    Tsemppiä ja hyvällä mielelä eteenpäin nimimerkillä alle 60 kg metsästämässä

    VastaaPoista
  4. Tulin, näin, mutten voittanut... :)

    Ja kyllä jääkaapin ovi on nyt kiinni (aukeaa tarvittaessa toki!) ja liikuntaputken alussa ollaan jälleen! Arkiruokaan palaaminen todella on helpotus. Työpaikan salaattipöytä on tuttu ja turvallinen :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!