maanantai 11. huhtikuuta 2011

mä haluun!

Viikonloppuna hieman (ai HIEMAN!!) lipsumista herkuttelun merkeissä, mutta nyt on vain otettava asia siltä kannalta, että tehty mikä tehty ja suunta on eteenpäin. Päivä ja hetki kerrallaan.

Mistään kolossaalisesta ei onneksi ole kyse. Klassisesta Makuuni-irtokarkki-sokerihumala-hässäkästä vain. Jos asia ei harmittaisi, huvittuisin varmasti omasta käytöksestäni. Olen kuin päihteiden käyttäjät ainakin: "mä voin lopettaa tämän milloin vain!" ja "tää on vaan viihdekäyttöä - viikonloppuisin" selittelen asiaa ympäriinsä.

Jossain vaiheessa itsensä pettäminen on kuitenkin lopetettava ja todettava, että en ehkä koskaan pysty elämään kokonaan ilman sokeria. Suuresti kunnioitan niitä, jotka pystyvät, mutta en ehkä koskaan ole yksi heistä. Jo ihan siitä syystä, etten halua sitä tarpeeksi.


Hyvinkin ymmärrän, että elääkseni ja hyvin voidakseni en tarvitse sokeria. Vallan hyvin pysyisin elossa ilmankin. Mutta en taida haluta. Olen oikeasti tämän matkani ajan luullut, että haluan.

Ehkä olen tänään sallivampi itselleni kuin keskiverrosti muuten.

Siispä tänään on päivä, jolloin herkkuja ei missään nimessä osteta vaan lähdetään äkkiä urheilemaan!! Seuraavan kerran kauppaan sitten, kun olen tiukkapipoisempi! :)

Rauhaa ja rakkautta!

tTM

3 kommenttia:

  1. Hih, entinen sokerinarkkari täällä terve :D Omakin sokerinkäyttöni oli melkoinen riippuvuussuhde, ennenkuin otin siitä niskalenkin vähähiilarisen ruokavalion avulla. Kauhulla muistelen niitä aikoja kun fyysiset oireet pakotti sinne irttarihyllyille (yleensä juuri Makuunin :-). Edelleenkin se jossain pinnan alla jyllää. Kerran sokeriholisti, aina sokeriholisti? Itsellä sokeririippuvuus meni kuitenkin niin yli, että halusin - ja HALUAN siitä eroon. Ole ylpeä siitä että pystyt pitämään karkittelun viikonlopussa, ihan turha potea huonoa omaatuntoa :-) Mulla karkkipäivä ei vaan toimisi. Tiedän satavarmasti, että sokerikoukku iskisi samantien kunirttareita söisin. Nyt en niitä kaipaa, eli parempi olla kokonaan ilman.

    VastaaPoista
  2. Makea on ollut minullekkin se suurin kompastuskivi, mutta en silti voisi kuvitella luopuvani sokerista tyystin. Koska en halua.
    "Kohtuukäyttöön" voi mielestäni oppia ja se, että NYT tajusit, että et OIKEASTI halua luopua sokerista kokonaan on varmasti vapauttavaa. Ei tarvitse taistella itseään vastaan niin kovasti!

    VastaaPoista
  3. Yellowtulips: Kuinka kauan olet ollut ilman sokeria? Ja koko ajan VHH:lla? Itse huomaan selvästi vehnän ja sokerin yhteyden. MItä tahansa valkoisesta vehnästä (vaikka pastaa, ei siis tarvitse olla makeaa) ja irtokarkit alkavat ojennella pieniä käsiään minua kohti :D Ilman vehnää on helpompaa :)

    Taina: Toivottavasti todella opin kohtuuden sallimisen kautta ilman turhaa itsensä ruoskimista - tuttua (taas). :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!