Sivut

torstai 28. lokakuuta 2010

Lusikka kauniiseen käteen!

Taasen tönötetään samassa painossa. Mitään ei tapahdu. Siis tänään. Muutenhan on tapahtunut aika paljonkin.... Kun ei jaksais odottaa. Yhtään. Taaskaan. Vaikka pitäis iloita, että alkaa vitosella - vieläkin.

Olen ollut Työn Raskaan Raataja ja tänäkin iltana venyi niin pitkään, että viikon paras zumba meni sivu suun. Sillehän ei voi yhtään mitään nyt, kun puoliyö lähestyy. Tämä päivä meni näin. Menneitä ei kannata murehtia! Ja kyllähän tässä on taas tullut liikuttuakin tälle viikolle.

Juokseva Kaveri yllytti ilmottautumaan Helsinki City Runille (puolikkaalle siis). Täytyy vetäistä mietintämyssy päähän. Kyllähän se puolikas mun haave on, mutta tohtisiko sitä jo keväällä? Tuntuu, että HCR vaatisi läpi talven, ettei tule pidempiä juoksutaukoja, sairastumisia tai loukkaantumisia... Tällä hetkellä juoksu sujuu ihan ok. Tunti menee hyvin ja 1t 10 min vielä ihan ok. Pidempää en ole edes juossut. Täytynee pidentää lenkkiä ja kokeilla, miltä tuntuu. Hetken mietin tätä vielä.



Joka tapauksessa nyt on otettava vain lusikka kauniiseen käteen ja keskityttävä syömisiin niin, että lukemat taas lähtevät alaspäin niin kuin tarkoitettu on. Huomenna on vuorossa metsälenkki Terrieripojan kanssa heti aamusta. Toivottavasti ei sada kovin paljoa. Lehdet, kalliot ja vesi tekee urheilualustasta liukasta, mutta muuten tuo nyt on melkein yksi ja sama. Rakastan vaihtuvia vuodenaikoja, mutta seuraus siitä on se, että lenkkisäitäkin löytyy monenlaisia. Sitä paitsi sanotaan, että ei ole huonoja säitä on vaan huonoja varusteita :) Voisin melkein väittää, että välillä on kyllä melko haasteellisia säitäkin! Katsotaan mitä huomenna saadaan!

Ilolla porskutetaan eteenpäin! Vaikka rapakoiden halki!

2 kommenttia:

  1. HCR kirjattu omaan kalenteriini ylös ainakin, ilmoittauminenkin jo tehty (;

    VastaaPoista
  2. Täällä toinen kärsimätön...
    Tiedän, että pitäisi olla tarkempi syömisten kanssa, jos haluaa ne viimeiset pari kiloa pois, mutta jotenkin se vaan on niiiiin vaikeata.
    Parannus entiseen on huima, mutta en ole toistaiseksi tavoittanut sitä nyt tarvittavaa askeettisuutta.

    Puolimaraton olisi mieletön juttu ja jos päätät osallistua, taatusti myös selviät siitä.
    Mutta upeita noi tunninkin juoksut on!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!