Sivut

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Potku persauksille

Nihkeetä on nihkeetä. Ei oikein edes mitään syytä olla näin hitaalla. Paitsi ehkä sunnuntai, jolloin kai kuuluisikin olla vähän hitaalla.

Univelkaani ilmeisesti tässä olen viikonlopun maksellut. Nukkunut pitkiä yöunia (jopa yli 9 tuntia... joka mulle on todella paljon!). Eikä silti tunnu, että olis nukkunut paljon/tarpeeksi/no ainakaan liikaa!

Pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa (siis yli tunnin reipasta kävelyä) olen tehnyt päivittäin ja viime päivinä olosuhteiden pakosta useamman päivässä, mutta Kunnon Liikunnasta on aikaa. Päiviä! Ihan outoa. Mutta pelkkä ajatuskin väsyttää juuri nyt. Mistä tätä unta riittää? Raitista ilmaa toki olen saanut!

Siis Kunnon Liikunnalla tarkoitamme nyt juoksua, zumbaa, total combatia tai vastaavaa liikuntaa, jossa oikeasti hikoillaan (no tänä aamuna hikoilin tolkuttomasti koiralenkilläkin, koska oli ihan liikaa päällä) ja pulssi huitelee korkealla (siis liikunnan, ei koiran päättömän käyttäytymisen takia).

Yksi syy voi olla tietysti ruokailu. Se nyt on ollut vähän rennon puoleista... Oikealla ruokailulla oloni saattaisi olla kevyempi (hah! Siis todella kevyempi!). Toinen ongelma on, että olen ollut ihan liian keskittynyt vaakaan, numeroihin ja niiden liikahtelu on mielestäni ollut puutteellista tai väärään suuntaan tapahtuvaa. En ole taaskaan keskittynyt siihen oleellisempaan eli omaan olooni, syömään oikein ja nauttimaan liikunnasta. Tai ehkä tarvitsisin vain potkun persuksille! Siihen tyyliin, että "Nyt sinä Tukeva Tyttö lähdet liikkumaan, etkä piilottele avuttoman Terrieripojan selän takana käyttäen koiraraukkaa tekosyynä sille, ettet muka ehdi!"

Nyt on oikeasti liikunnan vuoro ennen kuin pääsen siihen parhaaseen luovuuden vaiheeseen, jossa tekosyiden keksiminen on kuin mainostoimiston vapaan ideoinnin palaveri. Siinä ei kuule turhaan jarrutella ja mietitä, että meneekö nyt liiottelun puolelle tai asiasta ohi! Tässä vaiheessa kaikki on hyviä ideoita!

Kurinpalautuksen aika! Onneksi huomenna on maanantai :)

2 kommenttia:

  1. Et voi uskoa miten lohduttavalta tuntui lukea tekstiäsi... vähän samankaltainen tilanne täällä. Tuntuu, että energia, innostus, motivaatio ja moni muukin asia on hukassa.
    En halua missään nimessä palata entiseen, mutta ne muutokset mitä olin saanut aikaan tuntuvat tällä hetkellä vaikeilta pitää.
    Toivotaan, että oikea tie ja innostus löytyy taas pian.
    Tsemppiä uudelle viikolle!

    VastaaPoista
  2. Ärsyttävää tämä oma velttous, jolle ei ole mitään varsinaista järkevää syytä. Ilmeisesti olen muuttumassa talviunia nukkuvaksi lajiksi, kun kotipesään kääriytyminen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Mutta nyt on saatava moinen lajikehitys pysähtymään ja treeni kulkemaan. Sitten kaikki muukin muuttuu helpommaksi ja mieliala virkeämmäksi! Tehdään näin!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!