Haaste ja kuinka se kohdataan

Viikonloppuna tulossa pieni matka. Ihanan, ihanan ystäväjoukon kanssa. Vanhoja ja vähän uudempia ystäviä. Pariskuntia. Hetkeksi irrottautuminen arjesta. Jo etukäteen tiedän, että matkaan tulee sisältymään paljon naurua, halauksia, kiireetöntä elämää, shoppailua, tauotonta puhetta, yhdessä pukeutumista ja meikkaamista - ja iltaisin istutaan pitkään illallispöydässä.

Ennen olisin (kuvitelkaa!) ollut hieman harmistunut, että tällainen haaste nyt tulee kesken hyvässä vauhdissa olevaa tavoitteellista painonpudotusta, mutta en enää! Tiedän, että ruokailu on jossain määrin hutiloivaa ja hervottomampaa kuin arkena kotona, mutta kuitenkin täysin luotan siihen, että teen suurimmaksi osaksi hyviä valintoja! Sankarit ei ruokapöydässä pelosta vapise. Kyllä minä tiedän, miten homma kannattaa hoitaa! Ei tässä kuulkaa olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Hervottomaksi ruokapoliisiksi en suinkaan ryhdy. Istun ihan samassa pöydässä, mutta silti voin tehdä ihan omat valinnat - ja kantaa seuraukset (kirjaimellisesti). Syön hyvin, mutta mahdollisimman oikein. Pieniä ylilyöntejä en jää muistelemaan. Jos ajattelen tätä vuotta, etenkin loppuvuotta, niin ihan varmasti olen tehnyt 80 % oikeita valintoja ja senhän piti riittää. Se riittää hyvin reissussakin.

Mukavaa, rentoa viikonloppua ystäväiseni! Palaan treenaamaan ja vahtimaan itseäni ihan pian! Pieni pako arjesta tähän väliin.

t. TM

ps. Erityisesti minua tänään ilahduttaa lukijoideni hiljalleen kasvava joukko! Tervetuloa!