Sivut

maanantai 15. marraskuuta 2010

Kuin raivo härkä



Voi ristus, että voi ottaa päähän! Olen selkärangaton, toivoton ja lihava (taas). Ja minulla on vaikea päivä kuukaudesta... Maha on kuin jalkapallo ja mieliala kuin... no, raivo härkä kuvaa hyvin tätä olotilaa! Vähä ku tv-sarja V... Ihan tavallisen naisen nahan alla elää hirviölisko, joka tulee esiin pienelläkin ärsyttämisellä. Tämä lisko tulee esiin myös itseärsytettynä. Ja ehkä tehokkaimmin juuri itseärsytettynä, vaikka välillä lähipiirikin saa kohtuutonta palautetta tekemisistään (tätä piirrettä yritän kovasti itsessäni hillitä).

Tyytymättömyyteni saavutti lakipisteensä tänä aamuna vaa'alla (mikä ihme minua ajaa vaa'alle näinä aamuina, kun olen turvoksissa kuin mikäkin!) kun vaaka ihan pokkana näytti
!! 60,6 kg !!

Järkyttävää! Loistavan Onnistumisen ja sitä seuranneen tasannevaiheen jälkeen! No, ihan oma syy. Törkeetä ruokailua, törkeitä tuloksia. Seurauksena masennusta ja itsensä ruoskimista, joista kummastakaan ei juuri hyötyä tässä projektissa ole. Mä en ymmärrä! Kuinka kauan aion jatkaa tätä omiin muroihin pissaamista??? Milloin oikeasti otan opikseni?

Tänään tein sopimuksen, että jouluun mennessä lähtee minulta ja Työtoverilta kolme kiloa! Ihan tuosta vaan sovin asiasta, vaikka en ole koskaan mokomista "sopimuksista" tai vedonlyönneistä perustanut (enkä niistä pärjännyt pessimisti versio minusta sanoo). Se tarkoittaa 500 g viikossa (huomasitteko, että jouluun on enää 6 viikkoa!), mikä tarkoittaa oikeasti tavoitteellista toimintaa eikä mitään hengailua ja hymistelyä (en yhtään tiedä, onko minusta tällaiseen laihduttamiseen, mutta kohtahan se nähdään). Alennustilaani kuvaa ehkä parhaiten se, että hetken jopa mietin tekeväni tämän rutistuksen salaa (eikö siinä taas ole se ennakkoasenne, että kun se ei kuitenkaan onnistu). Hävettää, että taas asetan tavoitteita, taas odotan maanantaita, taas harjoittelen niitä asioita, jotka pitäisi olla jo hallussa. Taas on teoria ja käytäntö niin kaukana toisistaan kuin olla ja voi.

Eli siis huomisesta alkaen:
- proteiini kunniaan (kala, kana, raejuusto)
- kasvikset ja salaatti pääosaan tässä showssa
- hedelmät ja marjat parhaiksi ystävikseni
- kaikki turhat hiilarit pois (peruna, pasta, riisi)
- sokeria en edes näe ennen joulua
- liikuntaa vähintään 5 x viikossa (koiralenkkejä ei lasketa, no hätätilanteessa voidaan laskea)
- punnitus kerran viikossa maanantai-aamuisin

Olen siis päätynyt tällaiseen loppukiriratkaisuun. En tiedä, onko ratkaisu oikea. Älkää ymmärtäkö väärin. Olen ihan onnellinen esimerkiksi liikuntaan liittyvien tavoitteideni suhteen! Nautin jokaisesta saavutuksestani, mutta painon suhteen olen kyllästynyt paikallaan pönöttämiseen! Liian pitkään olen pyörinyt tässä kahden kilon haarukassa. Painon lasku on olemattoman hidasta. Vaikka tavoitteeni liittyvät terveellisempään elämään, en voi katsoa onnistuneeni tavoitteissani, ellei paino ole turvallisesti normaalipainon alueella. Etsin viimeisistä kiloista eroonpääsyä kohta keinolla millä hyvänsä (no amputaation olen jättänyt pois laskuista). Ymmärrän, että haen nyt pikaratkaisua, vaikka minun on löydettävä myös pysyvä ratkaisu asiaan. Mutta siihen paneudutaankin sitten huolella, kun tavoite on saavutettu!

Kaikki tsemppaus, kannustus ja suorat sanat ovat nyt tarpeen. Kiitos etukäteen!

2 kommenttia:

  1. Ihana TM! Suorastaan naurattaa kun tekstisi on NIIIIIIN tutun kuulosta! Mutta näin ulkopuolisena haluaisin vain lempeästi muistuttaa, että olet ihan oikeasti tehnyt jo todella upean muutoksen elämässäsi, joten älä ole liian julma ja ankara itseäsi kohtaan. Olet nykyään urheilija!!! VAIKKAKIN ymmärrän paremmin kuin hyvin tuon tavoitepainon saavuttamisen tärkeyden. Tai arvon minkä sille annamme...Yritä vaan muistaa, että pienikin askel parempaan päin on aina parempi kuin "entiset tavat"!! Pääset vielä tavoitteeseesi!

    VastaaPoista
  2. Kyllä, kaikki tuo on totta! Entiset tavat ovat tiukassa, vaikkakin huomattavasti pienemmässä osassa kuin vuosi sitten! Vuoden lähestyessä loppuaan paniikki ajoittain kuitenkin nostaa päätään. Haluan kokea onnistumista ja meidän kaltaisilla perfektionisteillahan se tarkoittaa siis onnistumista kaikissa tavoitteissa (sokeana kaikelle sille mitä on saavuttanut tai sille olivatko tavoitteet alun alkaen realistiset). Lisäajan antaminen itselleen tuntuu ihan käsittämättömän vaikealta, VAIKKA ymmärränkin, että joka tapauksessa projekti jatkuu myös ensi vuonna! Vaikka pääsisin tavoitteeseen, tehtävää on vuoden vaihteen jälkeenkin!

    Ihan hyvä, että välillä joku heittää jäitä hattuun, jos omat jäät ovat kiireessä unohtuneet jonnekin! :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!