Sivut

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Hiljaa hivuttamalla

Hirviä liikuntainto päällänsä olis.

Eilinen juoksu oli kuitenkin sen verran raskasta, että pysyttelen kotona. Pakko pitää lepopäivä välissä. Kun eilisen treenin päälle kävelin vielä umpihangessa polvia myöden lumessa koiran kanssa iltalenkin niin uni yllätti täydellisesti jo tuossa heti iltayhdeksän jälkeen. No tulipahan nukuttua!

Hiljalleen alas kitkutellaan. Painoa nimittäin. Tällä hetkellä luottavainen mieli ja energiat kohdallaan. Just niin luottavainen, että paniikissa soittelen kaikille perheenjäsenille, jotka ovat kotiutumassa, että "et tuo sitten mitään herkkuja tänne!" Itsevarmuus huipussaan.

Kuitenkin hyvä mieli. Kolmen kilon tavoitteesta YLI kolmannes jo tultu alaspäin (1,1 kg :)) ja aikaa vielä on yli neljä viikkoa. Takerrun tähän tavoitteeseen nyt epätoivoisesti, että pysyn keskittyneenä tähän. Tämä toi uuden motivaation asiaan. Kun olis niin vähästä kiinni enää.

Tavoitepainoon pääseminen tälle vuodelle olisi todella tärkeää, vaikka hyvin ymmärrän, että sitten vasta alkaa se todellinen Uuden Elämän opettelu. Hahmottelen Uuden Elämän tilinpäätöstä tälle vuodelle ja samalla jo täyttä vauhtia pohdin tavoitteita ensi vuodelle. Ihan varmasti juoksutavoitteita tulee. Naisten Kymppi on jo kalenteroitu ja sen juoksen tilaisuuden nostalgisuuden vuoksi. Viime vuonna kymmenen kilometrin juokseminen oli mieletön saavutus. Ai niin ja onhan minulla se salainen unelmakin (se mistä ei saanut puhua!) eli puolimaratoni... Talven juoksut kertoo sitten sen haaveen kohtalon, mutta se nyt on varma, että ensi vuodelle se tavoite asetetaan. Talvi näyttää mihin kohti.

Mutta hoidetaanpas tämä vuosi ensin kunnialla loppuun ja pohditaan sitten uutta! Jatkan tässä suunnittelun parissa letkeän lepopäivän viettämistä! Jos vaikka saunaan tästä...

t. TM

4 kommenttia:

  1. Kolmasosa kolmen kilon tavoitteesta pudotettu, hienoa! Jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsemppauksesta, Bella! Yritän pitää pään kylmänä ja edetä edelleen. Pikkuhiljaa :)

    VastaaPoista
  3. Koira ja lumihanki <3 Nyt tuli ikävä omaa palleroo.

    Jee! Hyvä :) Mulla ei oo mitään lopullista päämäärää tälle, mutta mielessä kutkuttelee kyllä silti tietty kilomäärä uudeksvuodeks, saa nähdä miten tytön käy :D

    VastaaPoista
  4. Hyvin tytön käy! :) Eikun tsemppiä!
    Koirasta on kyllä se etu, että kun sellainen on taloudessa niin tuonne tuiskuun ja viimaan tulee aina lähdettyä ja siitä alkaa nauttiakin!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!