sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Teräsnaisen paluu...

Virhearvointeja sattuu. Tulee eteen tilanteita, joissa tuntuu, että paras palkinto olisi jotain hyvää, sokerista, edes jotain...

Eihän niistä ylpeä voi olla, mutta jotain tuossa typerässä prosessissa on, josta voi olla ylpeä:

Yhtä varmasti kun kovan takaiskun kohdatessa regression vallassa käsi ojentuu kohti sokeria, yhtä automaattisesti tulee huono olo korjausliike! Se että korjausliike ei vaadi keskittymistä (no tietysti jonkun verran...) eikä asiaan tarttumista vaan ajatuksen tasolla se on enemmän sellainen "p**ka reissu mutta tulipahan tehtyä ja nyt sitten asiaan"-tyyppinen tilanne. Se että normaali on tämä ja se toinen on poikkeus - joitakin vuosia sitten melkein vois sanoa, että asia oli jokseenkin toisinpäin...




Sairaus väistyy, vaikka tosi tiukassa olikin. Olen jo aloitellut kävelylenkit, venyttelyt ja nyt vähitellen juoksu.  Hirviä hinku onkin ollut, mutta järki kyllä on kertonut, että ei vielä... Mutta tänään koittaa se päivä ja viimeisen enterin painettuani lähden pihalle, rantaan ja juoksen jonkinmoisen lenkuran. Vielä en matkaa osaa sanoa - viisi tuntuu vähältä ja kymppi paljolta, mutta liikkeellä sitten näkee, miten sairastaminen on voimia kaikkiaan vienyt ja sen mukaan määräytyy matka.

Elämän tasoittuessa tavoitteeni viikkotasolla on kolme juoksulenkkiä (pari matalan sykkeen jolkottelua ja yksi kunnon revittely) ja kolme lihaskuntoa (kahvakuulaa, vapaita painoja). Sinne tänne väliin sitten huoltavaa; venyttelyä, pilatesta, joogaa. Näillä mennään. Ai niin ja tietysti koiralenkit päälle, mutta niitä en nyt laske tähän...

Näillä on menty itse asiassa jo pitkään, mutta kunhan tässä itseäni muistuttelen. Jos tulee paljon pyöräiltyä, uitua, jne niin se mistä fuskaan on tuo lihaskunto ja ei todellakaan pitäisi!!! Kyllä lihaskunnosta kiittää juostessa ja kyllä tätä kiinteytettävääkin riittää!




Mutta vaikkei se otsikkoni mukainen itsensä hyväksyminen aina loistakaan niin yritetään. Kohti hyvinvointia ja parempaa jaksamista nyt ainakin mennään! Ihanaa kun taas pääsee liikkumaan. Tunnen olevani niin paljon enemmän minä, kun saan hikoilla ja punoittaa!

Syksyn myötä juoksuvarusteet muuttuu. Positiivista tässä on se, että sen myötä taskut lisääntyy. Puhelimen (sports trackerin) saa kätsästi taskuun (eikä hölsky) käsivarsipannassa sain hikoilla ihan riittävästi. Ja avaimet ja muut... Ihan parhaita juoksukelejä on (mun mielestä) tarjolla juuri nyt. Sopivan kirpeitä, mutta ei vielä kylmiä.

Mä lähden nyt lenkille! Nähdään lenkkipolulla!





Ah! Sitten vielä: jos käytät Sports Trackeria niin minkälaisia ongelmia olet havainnut? Juoksevassa lähipiirissäni on herännyt epäilys lähinnä matkojen pituuden suhteen (sateliittien asento :)) ja myös nopeuksissa on jotain häikkää. Mitään millimetritiedettä tämä ei tarvitse olla, mutta jos juokset edellisen kympin ja saadakseen kympin täytyykin seuraavalla kerralla juosta 500 m lisää niin ärsyttäähän se...

nimimerkillä Ei-yhtään-laite-riippuvainen TM

4 kommenttia:

  1. Hyviltä kuulostaa sun liikuntasuunnitelmat!
    Mulla viikon kolmas juoksu tänään, vaikka pakko myöntää, että eilisten juhlien jälkeen sohva houkuttuli todella kutsuvasti! Onneksi juoksin, oli tosi hyvä juoksu!
    Mun pitäis myös tehdä lihaskunnolle jotain...

    T. toinen laite riippuvainen (pari päivää sitten luulin unohtaneeni sykemittarin kotiin. Heti iski valtava pettymys, joka vaihtui kiitollliseen iloon löydettyäni mittarin salikassista!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monestihan kyse onkin vain lähtemisen vaikeudesta... sitten kun lähtee liikkeelle on (melkein) joka askeleella kiitollinen, että tajusi lähteä! Jos sohva houkuttelee mua vastustamattomasti tai muuten on letkeä olo, sallin itselleni hetken huilia sohvalla, mutta vedän jo ainakin treenihousut valmiiksi jalkaan niin itse asia ei pääse unohtumaan :)

      Iloa juoksuusi! <3

      Poista
  2. Juoksen, juokset, juoksee... <3

    Minäkin olen loman jälkeen palannut arkeen ja normaaliin. Ihana tunne elää kevyesti taas. Tehdä mitä osaa ja voi ja valita niitä, mitkä ovat itselle parhaaksi.

    Tervettä syksyä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveyttä ja voimia sinnekin! Kyllä me tämä osataan <3

      Poista

Kiitos viestistäsi!