Sivut

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kenen on vastuu?

Syystä tahi toisesta seuraan tiiviisti yleistä terveyskeskustelua kaikilla areenoilla, joille satun eksymään. Vaikka runsaasti aikaa myös täällä blogimaailmassa viettävänä tiedän hyvin, että ihmiset kyllä tiedostavat varsin hyvin, missä vika piilee, kun on kertynyt ylipainoa tai muita elämäntapojen aiheuttamia ei-niin-toivottuja-seurauksia, mistä on pahimmillaan seurannut terveysvaikutuksia kuten vaikkapa kulumia, liikuntaelinten sairauksia, sydän- ja verisuonisairauksia, jne.

Mutta yllättävän usein törmää myös monenlaisiin selityksiin siitä, miten tähän on tultu ja se-ja-se taho on jättänyt leiviskänsä hoitamatta, kun tässä ollaan. Ne, joilla tilanne on parempi, ovat yksinkertaisesti parempi osaisia ja heille on jokin taho (tai jopa kohtalo) antanut jotain (paremmat kortit), millä hoikkana (lue: terveenä) pysyminen on vaan helpompaa.





Kukaan normaalipainoisista/hoikista ystävistäni ei syö holtittomasti, ei ole harrastamatta jonkinasteista (edes hyöty-) liikuntaa! Kyllä he herkuttelevat ja kyllä syövät myös epäterveellisesti, mutta kuitenkin kohtuudella ja harvoin. Tämä vaan on taivaan tosi. Näin ainakin minun kaveripiirissäni.

Itse tykkään kovasti tästä viime aikaisesta (ainakin minun näkemykseni perusteella kovasti viime aikoina vahvistuneesta) ajattelusta useiden sairauksien ehkäisyssä: Vastuutetaan ihmistä itseään tekemään oikeita valintoja. Tietoa pitää olla kaiken kansan saatavilla, mutta päätöksenhän tekee loppujen lopuksi jokainen meistä itse. Siinä ei paljon kukkatätien saarnat auta!

Minä en syytä ketään muuta kuin itseäni siitä missä tänään olen. Toki voin syyttää kotikotini ruokailutottumuksia (jotka olivat itse asiassa todella terveelliset näin jälkikäteen ajatellen - koti- ja lähiruokaa aina, paljon vihanneksia) ja tapaa palkita herkuilla, mutta se olisi suhteellisen lyhytnäköistä, koska muutin omilleni painoindeksini ollessa normaalipainon alarajoilla... Eli kyllä olen ihan itse lihani kerännyt.

Mutta hienoa tässä on, että se jolla on vastuuta, sillä on myös valtaa! Valta tehdä itseään koskevia valintoja. Esimerkin mainitakseni.




tTM vastuuntuntoisena

5 kommenttia:

  1. Kyllä, vastuu on kannettava. Ei auta syytellä ketään muita, vaikka muilla tahoilla vaikutusta voi ollakin.

    VastaaPoista
  2. Minä syytän näistä läskeistä kyllä ihan itseäni. Mutta jotain vaikutusta on taatusti kouluterveydenhoitajalla, joka koko mun 9-vuotisen peruskoulutaipaleen ajan hoki mun olevan liian lihava. Nyt kun katson omia kuviani ja mittojani esim. ala-asteikäisenä, niin en tajua ollenkaan, miksi se niistä niin kauheasti vouhkas! Olin toki pullukka, mutta en missään nimessä lihava. Mulle vaan jäi niistä vuosien saarnoista sellanen kuva, että oon ihan kauhea läski, eikä mun kannata edes yrittää olla mitään muuta. Niinpä päästin itseni lihomaan ihan oikeasti lihavaksi. Huomasin kyllä suurenevan vaakalukeman, mutta ajattelin vain, että mitäpä sen on enää väliä... Tyhmä minä! Mutta itsehän minä ne suklaat söin, eikä se terveydenhoitaja. Onneksi jossain vaiheessa tajusin, että ei mun TARVI lihoa sen takia, että se terveydenhoitaja sanoi mun olevan lihava. Nyt painan (viimesilläni raskaana) saman verran kuin silloin. Kunhan saan tämän ipanan puserrettua ulos, niin onneksi saan taas pienentyä!

    VastaaPoista
  3. Outi: Näillä mennään :)
    Veera: Olet niin oikeassa, että monella meistä löytyy lapsuudesta/nuoruudesta kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet käsitykseemme itsestään. Ihan käsittämätön valta minäkuvaan on (ainakin silloin ennen) kouluterveydenhoitajilla... Miksi ihmeessä olemme ajatelleet, että heillä olisi oikeus ja niin kuin sinunkin tapauksessa nähdään edes taito, määritellä meitä! Argh! Mutta onneksi tiedät totuuden nyt ja terveydenhoitaja voi olla vain yksi ymmärtämätön aikuinen menneisyydessä! Onnea ja suloista vauvantuoksua Sinulle!

    VastaaPoista
  4. Oikeassa olet, paino-asiat on jokaisen aikuisen ihmisen omalla vastuulla. Ja ei minunkaan hoikista/normaalipainoisista ystävistäni kukaan ahmi järjettömästi tai vietä muuten erityisen epäterveellistä elämää.
    Yritetään siis pitää itsestämme mahdollisimman hyvää huolta!

    VastaaPoista
  5. Olet asian ytimessä, Taina! Juuri siitä tässä on kyse, että pitäisi itsestään niin hyvää huolta kuin mahdollista. Ei vain hetkessä vaan myös pitkällä tähtäimellä. Yritetään pitää tämä mielessä!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!