tiistai 15. marraskuuta 2011

Aamujuoksu

Kävin aamutuimaan juoksemassa metsässä. Voi onnea! Valo lisääntyy puiden välissä. Pehmeä juoksualusta hellii liikkumista. Muistuu mieleen lapsuuden rapakoiden läpi juoksemista seuraava nautinto! Se on hauskaa!




Kovin vähissä vaatteissa ei enää metsään ole asiaa (toisin kuin inspiraatiokuvan tyyppi), mutta enpä tuota vähissä vaatteissa välittäisi juosta muutenkaan. Onhan se jo ihan ympäristötekokin. Meikäläisen pitää vaatteet päällä...

Tosin en metsäjuoksullani keneenkään törmännyt, jota hyllyvä menoni olisi järkyttänyt! Onnellisena typerä hymy naamalla jolkottelin metsässä ja Terrieripoika singahteli sinne tänne kanervikossa. Juoksurauhamme oli rikkumaton :)




On ollut uskomaton marraskuu. Tänäänkin aurinko paistaa ja tuntuu ihan syyskuulta - korkeintaan. Pelottaa, että esimerkiksi joulu pääsee yllättämään, koska ei vaan yksinkertaisesti osaa asennoitua oikeaan kohtaan vuotta, kun ei ole pimeetä eikä ankeeta. Aurinkoisen päivän jälkeen voi leikkiä, että yö alkaa tossa kohta neljän pintaan, kun pimenee. Ei tunnu missään.

Tänään olen onnellinen siitä, että jalkani/selkäni kestää juoksua. Mistään (juuri mistään) ei tule niin hyvä olo kuin mäkispurteista metsässä! Ai niin ja vaatteista vielä. Niitä oli kuitenkin liikaa. Tuli tosi kuuma!

tTM

2 kommenttia:

  1. Juoksemisen riemua, oi ihanaa :) Itse eilisellä juoksulenkillä ajattelin ensi kevättä. Sitä, miltä tuntuu talven pimeyden jälkeen ensimmäistä kertaa kokea kevätauringon lämpö ja valo. Juosta auringossa, keveämpänä kuin koskaan :)

    Jospa kroppasi kestää juoksua tästäkin eteenpäin!

    VastaaPoista
  2. Yritän edetä nyt niin varovasti ja kroppaa kuunnellen, ettei alkuvuoden katastrofit toistu. Haluan uskoa, että core on kohta yhtä hyvässä kunnossa, mutta paremmin huollettuna.

    Oih! Kevät. Mahtavaa ajatella, että saa kuoriutua näistä talvitamineista vihdoin keveämpänä kuin koskaan :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!