Sivut

maanantai 7. marraskuuta 2011

Oman aikansa vaalija

Voi tavaton, kun on olevinaan taas kiire!

Joo kyllä olen tehnyt oikeasti pitkiä päiviä töissä ja arki-illoillekin on ollut extra-ohjelmaa, jolta en ole voinut välttyä olematta huono äiti, ystävä, puoliso, kumitäti, tms. Ainakaan ensimmäisen vaihtoehdon ollessa kyseessä, ei ole varaa ottaa yhtään riskiä! Niin monta kertaa on tänäkin syksynä osuttu ohi-sektorille äitiyden suuressa visassa/kisassa. Sekin olis ihan kokopäiväduuni, jos sen haluais hyvin tehdä... (huomatkaa näin perfektionisti puhuu).




Ja vaikka tämänkin ongelman tiedostan, niin omastani en luovu silti. No en kai, kun kukaan ei edes valita (vain pieni ääni pääni sisällä). Käytän huoletta salilla pari tuntia. Onhan lapsilla isäkin. Ja välillä kieltämättä tuntuu, että pidän itse itseäni tärkeämpänä heille kuin he pitävät. Että hyvin pärjäävät hetken niin, ettei joku hengitä niskaan... Hmm. Uskomatonta!

Sitä paitsi tarvitsen viikottaisen annokseni liikuntaa. Olen valmis luopumaan siitä jonakin päivänä, mutta sitten on tultava korvaava kerta tai oloni alkaa muuttua tukalaksi. Tiukat aikataulut kiristävä korvien väliä ja siihen ei auta muu kuin liikunta. Juostessa sitä on aikalailla vapaa! Eihän siinä vauhdissa kalenteri mukana pysy. Ilmankos tykkään juoksemisesta.

"Mikäli tuleva päivä ei ollut hänen vapaasti käytettävissään, hän tunsi olonsa kurjaksi."
- Hermann Hesse: Kolme kertomusta Knulpin elämästä -

Hoh hoijaa! Välillä hänkin tuntee olonsa kurjaksi samasta syystä, täytyy myöntää.

tTM

2 kommenttia:

  1. Oma aika on ainakin mulle erittäin tärkeää. 9kk ikäisen vauvan kanssa kun olen kaiket päivät, on ihana jättää tyttö kotiin isin kanssa ja päästä viettämään omaa aikaa liikunnan pariin :) 4 kertaa viikossa, 2,5h kerrallaan. Ensi vuonna menen töihin, voi olla että sitten kalvaa huono omatunto ja huono äiti fiilis :/

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä (monen monen vuoden kokemuksella :)) ei huono äiti-fiiliksiä kannata oikeasti liikunnasta kokea! On sitä pahempiakin asioita, kun pitää itsestään huolta (elääkin kauemmin lapsosten ilona :)). Lisäksi musta tulee lyhytpinnainen ja kärsimätön, jos en pääse purkamaan energiaani liikuntaan eli olen parempi äiti, kun liikun! Tsemppiä teille pienen prinsessa kanssa!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!