Hetken henkinen marraskuu

Eilen vähän salitreeniä. Tänään vähän vesijuoksua. Tai no tänään tunti vesijuoksua - ei kai se niin kauhean vähän ole. Tähän olen tyytyväinen. Samoin painonkehitykseen. Tähänkin päivään mahtui useampi hassunhauska tai muuten hyvä hetki, kohtaaminen ja ihminen.

Ajoittain aamuisin huono puoli aristaa. Lihakset pakarasta takareiteen kiristää. Kylkeä kääntäessä tuntuu. Helpottaa heti, kun lähtee liikkeelle. En jaksa huolestua. Venyttelen. Tiedän, että hierojani osaa auttaa, jos liiaksi alkaa vaivata. Niin niin. Pitäisi hoitaa silloin kun on vielä melko hyvin. Vahinkojen korjaaminen on paljon kalliimpaa.

Tylsää kuulla ankeita terveysuutisia sieltä ja täältä. Pienempiä ja isompia. Toivon tsemppiä. Toivon, että olisin toivomisessani pontevampi. Väsyttää.

Päivät ovat ihan hyviä. Elämä maistuu hyvälle. Töitä voisi olla vähemmän (ei totisesti ole vähenemään päin). Vapaa-aikaa ja helppoa elämää enemmän - kiitos. Tai jos ei helppoa ainakin ihan tavallista arkea. Nykyään toivon kaikkein eniten sitä. Arki on ystävä.

Päivät ovat olleet kauniita. Ei edes tunnu ankealta syksyltä, kun aurinko on paistanut harva se päivä. Eilenkin oli oikea syyskuinen sää. Henkisesti ainakin hetkittäin on ollut marraskuu jo syyskuun alkupuolelta asti. En ole masentunut. Hetkittäin ikävissäni. Surullinen.

Tämä on ollut huono vuosi, vaikka paljon on tapahtunut hyviä asioitakin. Onnellisia hetkiä ja mukavaa eloa vaikka kuinka paljon. Ja sitten niitä halvaannuttavan huonoja. Niitä jolloin joko fyysisesti tai henkisesti on ollut seinä vastassa. Tapahtumia, joita ilman olisi selvinnyt.

Väsyneenä vastoinkäymiset kasvaa, vaikka olisivat olleet alun alkaenkin aivan liian suuria. Kohta sataa lumen. Maa jäätyy. Tänä syksynä se tuntuu pahalta.

Onpas TM ilta-aikaan ankea. Menen nukkumaan ja katson heräänkö yhtään energisempänä ja kiinnostavampana...