Aluevaltaus

Tätä ei usko kyllä kukaan! En meinaa uskoa itsekään! Tein tänään jotain, mihin en tiennyt kykeneväni! Kävin pilates-tunnilla.

Ensinnäkin: hei, pilates! Tylsää, tehdään hämärässä, ei tuu verenmaku suuhun. Jep. Kaikki ennakko-odotukset piti paikkansa - paitsi tylsää! Hämärässä oltiin. Veri ei maistunut suussa ja ah! Että oli ihanaa. Tältä nimenomaiselta tunnilta lähdin levollisena kuin joogasta ikään. Ihanuutta!

Toiseksi: tämä oli sikälikin merkittävä virstan pylväs, että tämä oli ensimmäinen ohjattu ryhmäliikuntatunti, jolle osallistuin selkäonnettomuuden jälkeen!!! En ole uskaltanut. Olen ajatellut, että mikäli lopullinen halvaantuminen iskee minuun liikunnan takia niin on hirvittävän kiusallista, mikäli kyseessä on ryhmäliikuntatunti. Paljon paljon vähemmän noloa on siis lyyhistyä yksinäiselle lenkkipolulle... No niin. Kirjoitettuna se ei näytä niin loogiselta kuin se ajateltuna tuntui...

No joka tapauksessa tunnen itseni sankariksi ja ainakin tällä hetkellä pidän ajatuksesta, että minulla olisi viikossa yksi vakituinen pilates-tunti. Rankan työviikon jälkeen tuntui ihanalta laskeutua rentouttavan tehokkaan pilateksen kautta viikonloppuun...

Ja kolmanneksi: Ah! Pilates ja minä. Alan melko hyvin hallita ne syvien vatsa/corelihasten liikkeet, jotka fysioterapeutti on antanut minulle kotiläksyksi ja nyt uusia haasteita lempeään tahtiin! Ihan mahtavaa. Tunnen, että olen käyttänyt uusia lihaksia. Ajatelkaas, jos oikeasti core vahvistuisi ja selkäongelmat ihan oikeasti jäisi taa... Sepä vasta olisi onnea.

Tämä kortti on pakko katsoa!

tTM pilateksen uusi ystävä