Olen niin lähellä tavoitettani. Kaikki takapakit ovat oikeastaan johtuneet siitä, että keskittymiseni on herpaantunut. Tarvittavan keskittymisen määrä on kuitenkin koko matkan ajan vähentynyt, koska yhä enemmän teen oikeita valintoja - automaattisesti. Vaikka vääntö on tiukempaa, matkanteko kuitenkin helpottuu koko ajan. Vaikka se ei kyllä nyt tuloksessani näy. Mutta uskokaa silti!
Näin pienillä muutoksilla tulokseen pääsy kestää pidempään, mutta uskon kuitenkin, että myös tulokset kestävät pidempään. Tavoitteessa en lopeta diettiä, vaan jatkan terveellistä elämää, jonka olen tällä matkallani opetellut.
Haparoinnin jälkeen olo on tällä hetkellä toiveikas ja itsevarmuuttakin on enemmän kuin aikaisemmin loppukesästä. Onneksi tämän matkan varrelle osuu pienempiä onnistumisia, jotka antavat uskoa siitä, että tekee oikein. Jokaisen onnistumisen myötä, seuraavan onnistumisen mahdollisuus kasvaa. Sen tekee oikeastaan pelkästään usko itseensä.
Vaikka osa saavutuksista on suuriakin (niin kuin juoksemaan oppiminen) silti tuntuu, että se suurin saavutus on saavuttamatta. Enkä usko, että se on tavoitepaino. Pikemminkin epäilenpä, että suurimmat onnistumiset, jotka antavat eniten itsevarmuutta, löytyvät omasta fyysisestä suorituskyvystä eikä mistään numeroista.
Tottakai minä tuijotan niitä lukuja, mutta jos tämä projekti olisi pelkkää lukujen seuraamista niin kyllä olisi mielenkiinto lopahtanut aikoja sitten. Uskomatonta, miten terveen elämän osaset täydentävät toisiaan ja tekevät Uuden Elämän tavoittelusta mielenkiintoista! Ja miten jokaisen tavoitteen saavuttaessaan, näkee jo seuraavan tavoitteen!
Ihana elämä <3
tTM iltalenkille lähdössä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!