Pitkä ja mäkinen tie

Kävin juoksemassa. Tietenkin. Yksi varvas sinne tai tänne. 

Varvas tuntui lenkillä, mutta ei kuitenkaan särkenyt, joten tulkitsen asian niin, että on ok juosta sillä. 

Vedettiinkin sitten oikein kunnon mäkitreeni. Armoa antamatta, jokainen mäki juosten (pari todella jyrkkää ALAmäkeä käveltiin polvien ja selän säästämiseksi - todennäköisesti hätävarjelun liioittelua). Lenkille tuli viitisen kilometriä pituutta, mutta korkeus erot on paljon huimemmat kuin tuosta lukemasta voisi päätellä. Hurjat. Ihanaa. Merenrantaa on nyt juostu tarpeeksi (ja juostaan toki jatkossakin). Tarvitaan vaihtelua myös.

Heti toinen mäkilenkki oli helpompi kuin ensimmäinen. Ei helppo, mutta helpompi. Siinä ei ollut mitään kaunista eikä sulavaa - enemmän hikeä, hengästymistä ja hervotonta naaman punotusta. Jos kehtaisi, noita mäkiä voisi juosta todella pienissä vaatteissa! Siinä tulee raikkaasta tuulesta huolimatta sikamaisen kuuma!

Rakastan muuten juoksukuvien juoksijoiden keskittyneitä ja kuitenkin tyhjiä ilmeitä. Flow-ilmettä. Tiedän tunteen.

Vieläkin hyvä olo eilisestä lenkistä. Vaikkei se suinkaan helppoa ollut niin silti jäi olo, että ihan kaikkea ei viety. Kohta voi alkaa haaveilemaan, että vetää kyseisen mäkitreenin kaksi kertaa putkeen... Hui ja tahtoo!

Jotain kehitystä on tapahtunut, kun jalat tuntuu siltä, että voisi tänään kipaista jonkun pienen kevyen hölköttelyn jo heti perään. Toukokuussa ensinnäkään en olisi jaksanut juosta kokonaan tuota lenkkiä ja toisekseen olisin potenut jalkoja pari päivää. Ihan varmasti.

Mitään ällistyttäviä muutoksia ei vaa'alla ole tapahtunut. Pientä kuitenkin. Pysyn liikkeellä. Keskityn hyviin asioihin: terveellsiin ruokavalintoihin, juoksukunnon kasvattamiseen ja kehonhuoltoon.

Stressi on tällä ajattelulla vähentynyt puoleen. Koko ajan ei itketä. Olen saanut nauttia onnistumisen tunteista. Tosin en ihan kokonaan ole harmoniassa universumin kanssa, sillä en voi olla ajattelematta, miten ihanaa juoksu olisikaan 5 kg vähemmän... "harteikkaana ja isoluisena"...

Kohta aukeaa duunin vieressä oleva uimahalli. Päiväohjelmaani tulee pyörällä taitettujen työmatkojen lisäksi aamu-uinti pari kolme kertaa viikossa. Hyvä suunnitelma, eikö totta? (Järkyttävänä anekdoottina kerrottakoon, että mun pyörä hajosi aamulla ja joudun nyt taittamaan toistaiseksi työmatkani jopolla... nöyryyttävää! Jopo ei sovellu kilpa-ajoon ollenkaan! Ja sitähän työmatkat ovat, eikö?)

Venyttely vahvasti ohjelmassa. Olen niin helpottunut varvasepisodin uusimmasta käänteestä, että alistun jopa kuuliaisesti venyttelemään. Hyvillä ajatuksilla positiivisuuteen keskittyen1

tTM

Hätähousu

Edellisen postaukseni asennetta sekä täydellistä rauhallisuuden ja harkitsevaisuuden puutetta en suosittele kenellekään! Lääkäriin mennään, jos tarvetta on. Jos tarvitsee varvastaan vielä johonkin (minä en).

Aamun myötä turvotus on häipynyt ja liikkuvuus (tällä hetkellä kivuton) on palannut! Eli ei se mitään murtunut ole. Varpaan väristä en sano mitään.

Korkkareihin sitä ei onneksi tänään ole tarviskaan vääntää. Katsellaan illemmalla jos lenkkareihin. Sitten se lopullinen testi tehdään. Joka tapauksessa niin tai näin varvas on ihan ok. Ainakin hetken päästä!

t. Aina liian hätäinen ja nopea TM

Arvaa murtuko varvas?

Sairaanhoitajapohjalta sanoisin, että murtu. P*ska!

Huonon jalan

huono puoli on, että koska se on hieman kömpelö ja tunnoton, on hahmottamisessakin jotain ongelmaa (mitä ilmeisimmin), koska olen lyönyt sen oven pieleen, porttiin, kiveen ja kynnykseen ehkä 99 kertaa. 

Ja sadas kerta toden sanoi...

Tuttu lääkäri sanoi minulle silloin kun selkä tunnottomuuden aiheutti, että "sä vielä murrat tuon varpaan!" Ja katso! Niin mursin.

hyvä puoli on se, että se todella on jkv tunnoton... Eli nytkin luonnon puudutuksen ansiosta elämä on ihan ok tilavan kengän kanssa ja tänään olis ollut välipäivä juoksusta muutenkin!

Mies ehdotti, että menisin lääkäriin. Miksi ihmeessä? Näytän osaavan tehdä diagnoosit ihan itsekin. Ja osaan varpaan teipatakin!

Miehen mielestä se pitää kuvata, että tietää, onko se murtunut ja jos se on murtunut niin sillä ei saa juosta pariin kuukauteen.

No nyt en ainakaan mene!

tTM