lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kevyesti kesällä

Lupasin palata, kun olisin päässyt eteenpäin, saanut itseni suitsittua ja veneen taas kurssiin. No tämä kajakki nyt pyörii miten sattuu ja itsekurikin on enemmän teorian tasolla kuin käytäntöä, mutta kierrän tämän kriteeristön sillä, että en käy vaa'assa niin ei ole myöskään faktaa siitä, että olisin epäonnistunut missään.

Olen toki kiinnittänyt huomiota syömisiini, mutta onpahan elämäkin haasteita lyönyt eteeni (esimerkiksi viime viikolla kaksi kosteaa, hiilihydraattien kyllästämää eväsretkeä luonnon helmaan...).

Minä nimittäin rakastan eväsretkiä... Oikeasti. Istua kiireettä hyvässä seurassa filtillä. Nyppiä muurahaisia tuorejuustosta kädet tahmeina kaikesta filtille kaatuneista ja tippuneista, joita joutuu nopeasti nappaamaan pystyyn ja roskiin. Vessassa käynnin vaihtoehdot ovat joko ruusupuskassa kyykkiminen tai läheisen terassin asiakkaaksi naamioituminen ja ravintolan vessaan ujuttautuminen. Bajamajat rannalla ovat munalukolla suljetut (älkää kysykö miksi, minulla ei ole vastausta).
Niin paljon hyvää, kaunista ja kevyttäkin kesään kuuluu, että pakkohan siitä on vähän nauttiakin. Ei voi olla liian vakava ja tiukka - kesällä! Silti olen (omasta mielestäni - vaa'alta en ole kysynyt) pystynyt järkeistämään syömisiäni. Odotan, että tästä myös tulosta seuraa. Nyt ei puutu kuin juoksusortsit. Tässä helteessä ei pitkillä lahkeilla mennä mihinkään.

Jalassani paranee tatuointi, joka on hetkeksi estänyt juoksemisen (juoksukenkä olisi hangannut paranevaa ihoa). Mutta nyt alkaa sekin este olla ohitettu, joten vähitellen pääsen toteuttamaan itseäni myös minulle niin rakkaalla juoksemisen saralla. Hyvä tästä vielä tulee. Mun juoksuharrastuksesta.


Edessä on yksi lomaviikko, joka kuluu lasten harrastuksen parissa leirillä, jossa toki on aikuisillekin tekemistä koko viikoksi (voisi olla vaikka vähän vähemmänkin). Varsinaisen lomani pidän vasta heinäkuussa. Lomaloman.

Kateellisena katselen opettajaystävieni lomalle asettumista - tosin turhaan kadehdin, koska minusta ei missään tapauksessa olisi heidän työhönsä, joten en ole myöskään oikeutettu siihen lomaankaan. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että he ovat lomansa ansainneet. Kiitos kaikki ammattikasvattajat, jotka teette valtavan arvokasta työtä!


Tänä kesänä minä vielä hoikistun. Ainakin alkuperäiseen tavoitteeseeni. Silti aion myös nauttia kesästä riippukeinusta käsin ja kyllä, vihanneksia aion syödä ihan niin kuin ennenkin ja vielä enemmänkin.

Siis kohti ääretöntä ja sen yli!

tTM auringon pehmittämänä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!