Paluu arkeen

Kurjin puoli juhlissa on se, että niiden jälkeen palataan (jokseenkin karusti) takaisin arkeen. Älkää ymmärtäkö väärin! Arjessa on paljon hyviä asioita. Se on tuttu ja turvallinen. Eikä tarvitse sudokuita tai palapelejä aivojen aktivoimiseksi. Riittää kun ratkoo ihan tavallisia arkisia haasteita: kuinka saadaan neljä ihmistä suunnilleen samaan aikaan eripuolille pääkaupunkiseutua, kun käytettävissä on vain yksi auto jne. On ihanaa kun on tekemistä ja on nämä ihanat ihmiset ympärillä. Kyllä minä arjestakin tykkään. Arki vaan tuntuu vähän kuluneelta juhlan jälkeen. Tiedättehän monessa pesussa haalistunut ja vähän nukkaantunutkin...

Arkeen on kuitenkin palattava. Nämä aikataulupalapelit ja muut odottavat pelaajaansa kärsimättöminä. Haaveilemaan ei auta jäädä.

Eilen päätin sitten täräyttää itseni arkeen kiinni. Kiertelin blogeissa ja nettimaailmassa etsimässä innoitusta, että mitä sitä sitten. Quantinan saavutettu juoksuhaaste ja Tainan haave siitä, että pääsisi juoksemaan aika pitkälti määrittivät minun liikuntani suunnan! Johan nyt on velvollisuuskin mennä, kun pystyy :) Eli kävin juoksemassa 40 minuuttia (5 km) juoksumatolla. Vieläkään ei olla BFF-tasolla juoksumaton kanssa (siis se teinitermi, ei mikään urheilutermi :)), mutta aletaan jo paremmin ymmärtää toisiamme! (Onneksi Tom&Jerry ei enää pyöri salin valkokankaalta!! Tilalle oli tullut lumilautailua.)

Lopuksi vielä heiluttelin kahvakuulaa ja tein vatsalihaksia. Että ihan kelpo treeni siitä sitten loppujen lopuksi tuli. Tänään tanssia, huomenna Total Combat. Nauratti muuten (asiasta taas yheksänteen) Heiaheiassa total combatin merkki (siis se pallukka, jolla merkitään liikuntasuoritus liikuntapäiväkirjaan) on oikein kunnon kontaktilajin merkki :) No ei siellä oikeasti kenenkään raiveleihin kiinni käydä ja lyönnit ja potkutkin voi osua vain todella huonolla tsäkällä vahingossa :) Mutta kyllähän se hienolta sellainen merkki näyttää siellä liikuntaprofiilissa meikäläisen kohdalla, kun varsinainen kontaktilajien taitaja en ole!

Tällaiset liikuntasuoritukset/suunnitelmat tänään ja näillä on tarkoitus päästä kiinni arkeen. Eilen en käynyt edes vaakassa. Tänään kävin, mutta sitä lukemaa ette saa koskaan tietää! Sen tiedon vien hautaan mennessäni! Mutta jätän sen taakseni, katson eteenpäin ja toivotan teillekin raikasta, energistä viikkoa! Ulkona on todella kaunista! Aurinko paistaa ja luntakin on! Tästähän tulee hyvä viikko!

TM täynnänsä aurinkoenergiaa!

Haaste ja kuinka se kohdataan

Viikonloppuna tulossa pieni matka. Ihanan, ihanan ystäväjoukon kanssa. Vanhoja ja vähän uudempia ystäviä. Pariskuntia. Hetkeksi irrottautuminen arjesta. Jo etukäteen tiedän, että matkaan tulee sisältymään paljon naurua, halauksia, kiireetöntä elämää, shoppailua, tauotonta puhetta, yhdessä pukeutumista ja meikkaamista - ja iltaisin istutaan pitkään illallispöydässä.

Ennen olisin (kuvitelkaa!) ollut hieman harmistunut, että tällainen haaste nyt tulee kesken hyvässä vauhdissa olevaa tavoitteellista painonpudotusta, mutta en enää! Tiedän, että ruokailu on jossain määrin hutiloivaa ja hervottomampaa kuin arkena kotona, mutta kuitenkin täysin luotan siihen, että teen suurimmaksi osaksi hyviä valintoja! Sankarit ei ruokapöydässä pelosta vapise. Kyllä minä tiedän, miten homma kannattaa hoitaa! Ei tässä kuulkaa olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Hervottomaksi ruokapoliisiksi en suinkaan ryhdy. Istun ihan samassa pöydässä, mutta silti voin tehdä ihan omat valinnat - ja kantaa seuraukset (kirjaimellisesti). Syön hyvin, mutta mahdollisimman oikein. Pieniä ylilyöntejä en jää muistelemaan. Jos ajattelen tätä vuotta, etenkin loppuvuotta, niin ihan varmasti olen tehnyt 80 % oikeita valintoja ja senhän piti riittää. Se riittää hyvin reissussakin.

Mukavaa, rentoa viikonloppua ystäväiseni! Palaan treenaamaan ja vahtimaan itseäni ihan pian! Pieni pako arjesta tähän väliin.

t. TM

ps. Erityisesti minua tänään ilahduttaa lukijoideni hiljalleen kasvava joukko! Tervetuloa!

Hiljaa hivuttamalla

Hirviä liikuntainto päällänsä olis.

Eilinen juoksu oli kuitenkin sen verran raskasta, että pysyttelen kotona. Pakko pitää lepopäivä välissä. Kun eilisen treenin päälle kävelin vielä umpihangessa polvia myöden lumessa koiran kanssa iltalenkin niin uni yllätti täydellisesti jo tuossa heti iltayhdeksän jälkeen. No tulipahan nukuttua!

Hiljalleen alas kitkutellaan. Painoa nimittäin. Tällä hetkellä luottavainen mieli ja energiat kohdallaan. Just niin luottavainen, että paniikissa soittelen kaikille perheenjäsenille, jotka ovat kotiutumassa, että "et tuo sitten mitään herkkuja tänne!" Itsevarmuus huipussaan.

Kuitenkin hyvä mieli. Kolmen kilon tavoitteesta YLI kolmannes jo tultu alaspäin (1,1 kg :)) ja aikaa vielä on yli neljä viikkoa. Takerrun tähän tavoitteeseen nyt epätoivoisesti, että pysyn keskittyneenä tähän. Tämä toi uuden motivaation asiaan. Kun olis niin vähästä kiinni enää.

Tavoitepainoon pääseminen tälle vuodelle olisi todella tärkeää, vaikka hyvin ymmärrän, että sitten vasta alkaa se todellinen Uuden Elämän opettelu. Hahmottelen Uuden Elämän tilinpäätöstä tälle vuodelle ja samalla jo täyttä vauhtia pohdin tavoitteita ensi vuodelle. Ihan varmasti juoksutavoitteita tulee. Naisten Kymppi on jo kalenteroitu ja sen juoksen tilaisuuden nostalgisuuden vuoksi. Viime vuonna kymmenen kilometrin juokseminen oli mieletön saavutus. Ai niin ja onhan minulla se salainen unelmakin (se mistä ei saanut puhua!) eli puolimaratoni... Talven juoksut kertoo sitten sen haaveen kohtalon, mutta se nyt on varma, että ensi vuodelle se tavoite asetetaan. Talvi näyttää mihin kohti.

Mutta hoidetaanpas tämä vuosi ensin kunnialla loppuun ja pohditaan sitten uutta! Jatkan tässä suunnittelun parissa letkeän lepopäivän viettämistä! Jos vaikka saunaan tästä...

t. TM

Oi onnea

Mieliala ihan katossa - itseasiassa työasioissa onnistumisen vuoksi, mutta onneksi tuota onnistumista riittää säteilemään myös ympäristöön! Varmasti myös lähipiirini on onnellinen puolestani (koska olen todella aurinkoista seuraa nyt, kun olen saanut onnistumisen kokemuksen - ihan sama mistä se on tullut!).

Eilinen rento kävely iltamyöhään oli ihan sopivaa palauttelua viikonlopun treenailun jälkeen. Nyt mieli halajaa jo kovasti taas salille - juoksemaan ja kahvakuulailemaan. Toiveissa on jopa se, että oppisin tänään jonkin uuden kahvakuulaliikkeen... Mikäli minulle ei sitä onnea suoda niin veivaan sitten niitä entisiä! Siis niitä kahta, jotka osaan :)

Aurinkoa, intoa ja valoa myös Sinun päivääsi! Liikkumaan, lomps!

t. TM

Johan tuntuu

Lauantaisen pienen kahvakuulailun innostamana riensin siis eilenkin salille. Juoksin ensin 50 min juoksumatolla. Kyllähän se menee, vaikka ulos tekisi mieli. Mutta siinä ulkolenkkeilyssä on nyt se ongelma, että mielikuvissani on mukavan raikas aamusää, sula lenkkipolku ja meri on nousevan auringon valossa sininen. Todellisuudessa maa on jäässä, jään päällä on lunta ja lunta tulee myös vaakatasossa naamaa kohti. Lisäksi hyinen ilma pistelee keuhkoja (olenko muuten sanonut, että tapanani ei ole liioitella KOSKAAN?). Eli pimeässä huoneessa musiikin tahtiin juokseminen itseasiassa on ihan varteenotettava vaihtoehto.

Nyt kun Armas Aviomies ei ollut mukana minua toppuuttelemassa riehuin sitten ihan itsekseni kuulan kanssa. Peilin edessä yritin tarkasti ohjeita noudattaen tehdä liikeet oikein. Että oli mukavaa! Vieressäni tuntematon mies teki rauhallisia pilatesliikkeitä ja minä riehuin hikipäässä kuulan kanssa... :) Roolien vaihtoa? Illalla venyttelin kunnolla. Sen verran itsesuojeluvaistoa on minullakin jäljellä. Kuulasta iloitsen muutenkin, mutta sehän on todella hienoa, jos se saa minut vielä venyttelemäänkin. Jo toisen kerran... tekisi mieleni sanoa, että tänä viikonloppuna, mutta oikea termi taitaa kuitenkin olla tänä syksynä.

Ja avot! Kyllä tuntuu! Lihaksissa nimittäin kuulan heiluttelu! Mutta hyvällä tavalla. Lihakset on sen oloiset, että jotain on tehty, mutta kyllä näitä vielä pystyy käyttämään :) Erityisen onnellinen olen siitä, että käsillä on tullut tehtyä jotain. Enimmäkseen kun tavallisesti juoksen niin siinä ne kädet vaan roikkuu mukana, mikä painon pudotessa näkyy hurjana lepattavina alleina! Ei minun tule punnerrettua, eikä mitään muutakaan fiksua tehtyä.

Salilla on aina kuulia käytettävissä, joten ihan vielä en omasta haaveile, kun en tiedä, minkä kokoinen sen kannattaisi olla. Tunnustelen vasta omia taitojani ja voimiani. Eri liikkeisiin joka tapauksessa tarvittaisiin eri kokoisia kuulia... Toistaiseksi treenailen salilla, kun kerta mahdollisuus on.

Suosittelen kokeilemaan uusia lajeja! Näistähän saattaa jopa tykätä!

Energistä maanantaita ja eikun kohti uusia arkisia seikkailuja!

t TM

I'm easy like Sunday morning

Lumisen raikasta ja kaunista Sunnuntai-aamua kaikkiin koteihin! Kävin tekemässä pitkän kävelylenkin hyvässä seurassa. Maisema on kuin postikortti. Lunta maassa ja puissa! Harvinaista herkkua täällä Etelä-Suomessa tässä vaiheessa vuotta. Ihanaa! Letkeää.

Eilen kävin siis ensimmäistä kertaa elämässäni juoksemassa juoksumatolla ja oli ihan mukavaa. Meidän salilla on pimeä ns. cardio zone-huone, jossa on steppereitä ja juoksumattoja. Siellä soi musiikki ja etuseinän screenillä pyörii jotain inspiroivaa (ennen vanhaan - tiedättehän ennen vanhan? - siellä oli kesäisin surffausta ja talvisin lumilautailua tms). Jostakin käsittämättömästä syystä siellä pyöri eilen TOM JA JERRY!!! Siis WTF?? Henkilökohtaisesti nään piirrettyjä ihan tarpeeksi kotona niin halutessani... Mutta ei siinä mitään, pakkohan sitä screeniä ei ole seurata - ei onneksi sentään lastenlaulut raikaneet :)

Eikun vaan juoksumatolle! Säädöt (etenkin pimeässä :)) teettivät hieman aivotyötä... No kaltevuuden ja vauhdin säätö sinänsä helppoja, mutta vähän täytyi tunnustella, milloin ylämäki tuntuu ja juoksuvauti oli mukava nähdä km/t-asteikolla. Kokeilin paria reilumpaa spurttia, mutta lähinnä juoksin rauhallista tahtia, kun juokseminen oli kuitenkin aika erilaista matolla.

Armas Aviomies oli kanssani salilla ja hänhän on kahvakuulaharrastaja. Olen kuullut niin paljon hyvää lajista, että lopuksi raahasin Armaan Aviomiehen salin nurkkaan antamaan henkilökohtaista opastusta minulle muutamasta perusliikkeestä. Se se vasta hauskaa oli. Armaalla Aviomiehellä oli selkeä kuva, minkä kokoisen kuulan tarvitsen, kokeilin 8 ja 10 kilon kuulia. AA tyrkytti 12:ta ja just kun mulla alkoi olla hauskaa, komensi minut pois kuulien luota. Tässä kuulemma pätee sama "ei makeeta mahan täydeltä"-sääntö kuin kaikkeen hauskaan tai muuten huomenna on todella kipeät lihakset. Tästä jonkin verran säikähtäneenä jopa venyttelin illalla (te ette voi edes kuvitella, kuinka jäykkä minä olen... Mikä se materiaali on joka ei jousta YHTÄÄN, no mä olen suunnilleen niin jäykkä! Järkyttävää! Koska olen ollut joskus notkea... No näyttääpä siltä, että taas löytyi kehitettävää!). Eikä aamulla särkenyt yhtään mitään! HAH!

Eilen hyvä treeni. Itse asiassa niin hyvä, että menen tänään uudestaan! :) Osaan tyyliin kaksi kahvakuulaliikettä, mutta kivoja molemmat :) Tästä on hyvä jatkaa. Letkeää Sunnuntaita!

Juoksumatto

Väsyttää ja tympäisee. Koko päivä vähän hitaalla menty, vaikka tulikin nukkuttua rankan loppuviikon ansiosta hyvin. Tai ehkä juuri siksi on niin hidasta Ruokailu ihan ok, mutta virtaa ei vaan tunnu löytyvän. Loputon kahvin juontikaan ei taida olla ratkaisu...

Lähdenpä siis salille testaamaan elämäni ensimmäisen kerran juoksumaton! Ulkona on niin jäistä, että en halua siellä pimeässä liukastella, joten sitten juostaan sisällä! Ja kuvittelen, että juoksen pitkin aurinkoista rantaa :) Eiköhän se virta lähde tästä lisääntymään!

Energistä viikonloppua!

tTM