Elämäni suurin, uskollisin ja kestävin rakkaussuhde minulla on ollut sokeriin. Sokeri on ollut ystäväni hyvässä ja pahassa. "Jotain hyvää" olen ostanut silloin, kun olen ollut väsynyt, pettynyt työhön tai harrastukseen, riidellyt jonkun kanssa, ollut kovilla tai tarvinnut palkintoa! Siis olen kai ihan puhdasoppinen tunnesyöjä.
En syö pullaa enkä keksiä. En keksi yhtään keksiä (hah-haa hieno sanaleikki), jota minun tekisi mieli ainakaan ennen kuin sokerin himo on suurimmillaan. Mistään hinnasta en söisi viineriä tai enkä etenkään täytekakkua! Mutta kaikkein vaikeinta on vastustaa irtokarkkeja - ihan yhtä vaikeaa on vastustaa karkkipusseja ja suklaata. Videovuokraamo on taivaani! Paitsi että rakastan elokuvia, vielä enemmän rakastan videovuokraamon irtokarkkivalikoimaa (vaikka se vaihtuukin säännöllisesti, on se aina täydellinen).
Iltaisin näen videovuokraamon ikkunoiden valon kajastavan olohuoneeseemme talojen välistä kaukaa, kaukaa. Siellä ne kaikki ihanat irtokarkit ojentelevat pieniä sokerisia käsiään minua kohti.
Viime syksynä sairastin seitsemän viikkoa. Tämä esti minua liikkumasta, mutta ei syömästä sokeria. Vähitellen karkin syönnistä tuli päivittäistä. Havahduin, kun etsin kaapeista sinne mahdollisesti jääneitä karamellejä ja epätoivoisena söin piparkakkuja, joita en normaalisti söisi ollenkaan, vain saadakseni sokeria.
Kun sitten havahduin siihen, että kilot kertyivät lanteilleni vuosi vuoden jälkeen lisääntyen ja suhteeni sokeriin oli ollut jo pitkään edellä kuvatun kaltainen. Ymmärrätte varmasti, että minulle ei jäänyt kuin yksi vaihtoehto: jouduin katkaisemaan välini sokeriin kokonaan. En lue kaikkia elintarvikkeiden sisällysluetteloita etsiäkseni piilosokeria, mutta kaikki näkyvä sokeri on karsittu ruokavaliostani tämän vuoden alusta lähtien! En syö mitään karamellia, koska pelkään, että pienestäkin lipsumisesta seuraa hidas (tai nopea) liukuminen takaisin entisiin kamaliin tapoihini!
Tämä kaksi viikkoa (hei reilusti!!) on mennyt ihan hyvin. Tänä viikonloppuna kävin jo videovuokraamossa (tosin vain vuokraamassa). Perheelle olen tehnyt selväksi, että minun ulottuville ei saa jättää karkkia! Jokainen hankkii sen verran, kun syö. Mitään ei saa jäädä kaappeihin roikkumaan! Lapsille olen markkinoinut tämän vain karkkilakkona, mies luonnollisesti tietää perimmäisenkin syyn!
Olen päättänyt ottaa oman elämäni haltuuni. Olen päättänyt opetella tykkäämään itsestäni ja lopettaa itseni myrkyttämisen epäterveellisillä ruoka-aineilla. Olen päättänyt keväällä ostaa mageet farkut ja kivan topin :) Pysytään lujina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!