Tänään käsittelemme niitä tekosyitä, joita minä käytän selittäessäni itselleni sitä, että on ihan hyväksyttävää vaihtaa se terveellinen ja oikeaksi tietämäni ravitsemus johonkin, joka ei täytä tätä määritelmää. Tässä kuvaan astuvat niin valmisruoka kuin itse tehtykin, joka ei vain esimerkiksi sisällä lainkaan kasviksia. Näitä tekosyitä ovat:
1. Liian kiire: En ehdi laittamaan sitä vähäkalorista ruokaa vaan päädyn keittämään pastaa ja ottamaan sen seuraksi valmislihapullia, paistamaan kalapuikkoja, tms. Siis anteeksi? Kiire mihin? Mihin se ruuanlaitossa säästetty aika käytetään? Jos minulla on mahdollisuus/aikaa keittää se pasta, kuinka en pysty valmistamaan kasviksia samanaikaisesti/sen sijaan? Mystillistä.
2. (tämä on varmasti noloin tekosyyni) Minulla on allerginen lapsi (Ole aikuinen - syytä lasta), jolle olen joutunut tekemään vuosia ruuan itse alusta asti (No siis en ole joutunut viljelemään viljaa tai kasvattamaan karjaa...), joten valmisruokien käyttö on minulle ylellisyyttä... (kuinka nolo ihminen voi olla!!)
3. Myöhemmin: Jos lipsun nyt, korjaan myöhemmin... Siis milloin?? Ja sitä korjattavaa on nyt kertynyt niin monen vuoden ajalta, että ihan heti ei valmista taida tullakaan...
4. Mukavuuden halu/kaapissa sattui olemaan: ei viitsi/jaksa ajatella, miten pitäisi syödä, joten ottaa sitä mitä ensimmäiseksi kaapista osuu käteen. No tämä vasta on mielenkiintoista. Meillä ruokaostoksista vastaan minä noin 80%. Olen vuosia tutkinut ja opiskellut sitä, miten pitäisi syödä. Olen lukenut loputtomasti aiheesta ja vertaillut kokemuksia muiden kanssa. Kaiken tietotaidon perusteella minulla pitäisi olla terveellinen ravinto selkärangassa ja minun tekemien ostosten siis tulisi olla ehdottomasti terveellisiä (ja joskus varmasti Armas Aviomies osuu väkisinkin terveellisiin valintoihin - ja tämänhän pitäisi nostaa edelleen terveellisen ruuan prosenttiosuutta kaapeissamme)... Kaiken järjen mukaan kaapeista pitäisi tulla terveellistä ruokaa, vaikka sinne työntäisi kätensä silmät kiinni...
5. Muutkin: Ystävä nro 1 syö kahmalokaupalla karkkia (minäkin haluan!!), mutta hänen elämänsä on noin 1000 kertaa fyysisesti rasittavanpaa kuin minun elämäni ja muutenkin hän on rakenteeltaan aivan erilainen kuin minä! Ystävä nro 2 syö herkkuja ja muutenkin mitä haluaa, eikä häntä haittaa yhtään, vaikka BMI ei normaalipainoisen alueella ole ollut vuosiin. Ihan hyväksyttävää sekin, mutta kun minua oma painoni häiritsee tolkuttomasti ja hervotonta herkuttelua seuraa morkkis - ei siis toimi. Ystävä nro 3 sanoi, että ei se jaksa enää laihduttaa... Joo, osaatte jatkaa tästä itsekin!!!
6. Liian kauan: kärsimättömälle luonteelleni tulosten odottaminen on vaikeaa. Fiilis on suunnilleen, että hei johan tätä on väännetty kaksi viikkoa, eikä valmista ole vieläkään! Pitääkö tätä veivata nyt lopun ikää. Sitten toisaalta, jos ajattelee aikaa taaksepäin siihen edelliseen vuoden vaihteeseen, jolloin samoja asioita väännettiin: aika on mennyt tosi nopeasti ja nyt jos ajattelee, että olisi tuon kuluneen vuoden tehnyt tosissaan töitä, missä nyt jo oltaisiinkaan???
Joopa joo. Kaikki ihan surkeita tekosyitä, mutta näihin nojaten olen elämäntapamuutokseni ennen hylännyt. Mutta se olikin Entinen Elämä ennen tätä Uutta Elämää, jossa hyvä mieli on yksi tärkeä elementti ja vaikka välillä otetaan pohjakosketuksia niin ilolla kuitenkin eteenpäin purjehditaan.
Se mikä minua motivoi on liikunta, koska siinä on oikea tekemisen meininki ja jää tunne, että on tehnyt jotain konkreettista asian hyväksi. Huomenna salille ja sitten onkin hyvä palata niihin tekosyihin, joilla rimpuilen irti säännöllisestä liikunnasta... Tai siis ennen tätä Uutta Elämää rimpuilin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!