Miten jokin typerä mainoslause voikin yhtäkkiä sunnuntai-iltana tuntua niin osuvalta. Eilen toivoin, että aamun punnitus toisi onnen. Ei tuonut. Kovasta työnteosta huolimatta tulos oli 64,4 kg. Vähemmän kuin edellinen punnitus, koko ajan vähemmän, mutta silti enemmän kuin olisin toivonut.
Hyvä luoja! Olen tehnyt ainakin kaksi viikkoa ahkerasti töitä ja ei vieläkään valmista! Miten kauan tämä voi kestää?
No niin, tässä näette ihan konkreettisesti yhden tekijän, johon aikaisemmat yritykseni ovat kaatuneet. Kärsimättömyys! En osaa ajatella taaksepäin niin kuin pitäisi (painan nyt puolitoista kiloa vähemmän kuin vuoden alussa eli kaksi viikkoa sitten - siinä on syytä juhlaan!) vaan ajattelen koko ajan sitä matkaa mikä on edessä! Tänään uidessani laskin koko ajan sitä, että kuinka monta kiloa ja grammaa ennen kuin olen tavoitteessani 57 kilossa (7,4 kg). Nyt on opittava ajattelemaan tätä kaikkien onnistumisten kautta! Paitsi ihan hieno painonlasku, olen liikkunut tämän vuoden alussa todella paljon! Ja hei! Pysyvä painonlasku ei ole nopeaa! Se mikä lähtee nopeasti, tulee myös nopeasti takaisin!
Viikonlopulta loistavia liikuntaonnistumisia: perjantaina sisäpyöräily ja venyttely todella hyvällä fiiliksellä, lauantaina hiihtoa, oikein perinteistä murtsikkaa 40 min ja raitista ilmaa ja maisemanautiskelua ja vielä tänään sunnuntaina uintia, vesijuoksua ja ystävän kanssa koiralenkki illalla! Ihan loistavaa. Huomiselle suunniteltu kyllä jo lepopäivä. Ettei tule ylikuntoa :) Lisäksi viikonloppu on mennyt hienosti sokeria vältellen!
Opettelen siis kärsivällisyyttä osana tätä projektia. Ja keskityn onnistumisiin! Näillä mennään! Lujina pysytään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!