Sivut

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Samaan aikaan muualla

Olin viikon muualla. Lasten harrastusten perässä keskellä metsää. Leirillä. Ruoka tuli keittiöstä ja siihen ei pystynyt itse vaikuttamaan. Viime kesänä sen laatu oli ihan ok. Tänä vuonna huomasi selvästi - ei keittiön muuttuneen vaan omien ruokailutottumusten muuttuneen ja niinpä oli jo ensimmäisinä päivinä lähdettävä kylältä hakemaan hedelmiä ja vihreää muutakin. Samoin perunapohjanen ruokavalio tuntui ihan kestämättömältä, kun itse en ollut syönyt perunaa juuri lainkaan puoleen vuoteen.

Ihan mukavaa huomata, että jotain on ruokarintamalla saanut aikaan, kun kaipasi vihanneksia viime vuodesta poiketen ja niin muuten kaipasi lapsetkin. Tekivät palautteen pienelle kioskille, että herkut on kivoja, mutta kannattaisi myydä myös hedelmiä :) Saahan nähdä vaikuttaako mihinkään.

Leiri tarkoitti aika pitkälle liikkumattomuutta minulle. Istuskelua ja odottelua. Toinen harrastukseni käsityöt kukoistaa, mutta esimerkiksi ihana työmatkapyöräily jää automaattisesti kokonaan pois päivittäisen hyötyliikunnan listalta. Mutta ilokseni voin kertoa, että kävin sentään juoksemassa kolme kertaa viikon aikana: ensimmäinen lenkki oli rentoa lönköttelyä puoli tuntia, toinen rentoa lönköttelyä tunnin ja viimeinen reipastahtinen puolituntinen. Olin oikein tyytyväinen. Juoksu kulki taas helposti. Varsinkin pitkä rento lenkki oli oikea nautinto! Tuntui, että olisin helposti juossut pidempääkin, mutta aika oli rajallista.

Ilolla voi todeta juoksun taas toimivan, kun sai vähän välillä levätä. Valitettavasti koira on loukannut jalkansa, joten sitä ei voi nyt lenkittää... Tylsää. Olisin ollut pitkän rantakävelylenkin tarpeessa, mutta täytyy mennä ilman koiraa. Ehkä tänään voisi pyöräillä! Katsellaan, ihana vapaa päivä ilman varsinaista ohjelmaa ja pari viikkoa hajanaisia työpäiviä ja sitten alkaa viiden viikon varsinainen LOMA! Sitten on aikaa urheilla, palautua, levätä ja nauttia kesästä! Sitä odotellen.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Analyysiä

Kymmenen kilometriä tuli siis juostua juoksutapahtumassa! Sankaruutta ilmassa! Pari ihan ensimmäistä huomiota oli kyllä se, että 10 km on 10 km. Matka, joka on aivan hyvin juostavissa, mutta myös matka, jota ei ihan kylmiltään kannata lähteä tempomaan. Tässä muutamia muita huomioita:

seurassa tunnelma tiivistyy
Ensimmäiseksi täytyy kiitellä tunnelmaa. Pirteässä tunnelmassa juoksu on hupia. Ihan niin kuin kotilenkeilläkin. Jos lähtee "voi ei, pakko mennä!"-fiiliksellä niin lenkistä harvoin hyvää tulee. Sama pätee juoksutapahtumaan. Oma joukkue on paras tunnelmankohottaja, mutta oheisohjelmalla ja tuhansilla muilla hyväntuulisilla juoksioilla varustettu lenkki tuskin voi kauheen pahasti pieleen mennä! Eikä totisesti mennytkään.

vessajonot
No joo. Vessajonot ovat vanhastakin kokemuksesta oikeastaan masentavinta näissä tapahtumissa. Vessoja ei ikinä voi olla liikaa. Osallistujat ovat innoissaan tankanneet vaivaiselle 10 km matkalle kuin maratonille ikään. Eihän nyt sellaista neste- ja energiatankkausta tehdä kotonakaan 10 km lenkille! No sehän kostautuu. Onneksi jonossakin tunnelma on katossa. Eli jonot ei ole ongelma vaan se vessahätä :)

juoksuvauhti
Tärkeää on valita itselle sopiva juoksuvauhti. Kun juoksuvauhti on kohdillaan, jaksaa hyvin juosta koko matkan. Tärkeää on, ettei alkuun innostu liikaa ja vedä liian kovaa. Tai valitse seuraansa joko aivan liian hitaasta tai nopeasta kilpakumppanista. Kun on etukäteen juossut muutaman pitkänkin lenkin, tietää kyllä, mikä on hyvä vauhti lähteä liikkeelle. Nyt ei ole spurttiharjoitusten aika vaan mennään rauhassa, mutta liikaa himmailematta eteenpäin! Minä tein sunnuntaina valintani oikein ja voimia oli vielä loppusuoralla ihan hyvin! Olin tosi tyytyväinen.

juoksuaika
Juoksuvauhti määrää aikas tarkkaan sen, minkä verran lenkin juoksemiseen menee aikaa (voi että, miehet harvemmin juoksublogeissaan päättyy yhtä viiltävään analyysin kuin minä nyt:))! Minä juoksin 10 km lenkin 1 tuntia 20 minuuttia aikaan. Olisin pystynyt nopeampaan aikaan. 10 minuuttia tuosta saa aika vähällä treenaamisella pois tai uskoisin, että seuraavalla pitkällä lenkillä helposti. Tavoite olisi kuitenkin kesän loppuun juosta 10 km tunnissa. Missään nimessä kovempaan kiristykseen ei ole varaa, aikaa, mahdollisuuksia.

kunnon tarkistus
Tälläinen tapahtuma toimii hyvin oman kunnon mittarina. Itse olin suunnilleen siinä kunnossa kuin uskoin olevanikin. Vauhti oli sopiva lopun "kaveria ei jätetä"-ratkaisua lukuunottamatta. Minulle yllätys oli vain se, kuinka kovassa iskussa muutamat kilpasiskoni olivat! Olen ylpeä ja iloinen heidän puolestaan. He näyttävät minulle suuntaa suorituksen parantamisessa.

Mahtava fiilis jäi! Aamulla vielä hymyilytti. Juoksin 10 km. Mitään lihas- tai nivelkipuja ei tullut. Oli voittajaolo! Lämpimästi suosittelen omien rajojen kokeilua vaikka näin turvallisesti! Minä pieni pullea nainen olin yhden sunnuntain ajan Juoksija. Ja aion juosta jatkossakin. Tule mukaan!