Terveisiä kuntosalilta! Tänään sain jopa ystävän kaveriksi, joten liikuntaharrastus oli sikälikin turvattu! Ystäväni sanoi salilla, että "kiitos, kun pakotit minut tänne!" :) Hupaisaa, mutta joskus oikeasti tarvitaan vähän hienovaraista "pakottamista", että saadaan tuloksia!
Olen aina pitänyt liikunnasta paljon ja liikun edelleen todella mielelläni. Olen avoin ja kokeilen mielelläni myös uusia lajeja. No mihin ihmeeseen tarvitsen sitten tälle vuodelle tavoitteen liikunnan saamisesta säännölliseksi. Eikös tällaisen liikunnan rakastajan pitäisi olla pikemminkin varuillaan, ettei pamahda ylikuntoon?
Tässä kohden on hyvä puhua niistä tekosyistä, joihin liikunnan säännöllinen harrastaminen kohdallani kaatuu. Harrastan liikuntaa läpi vuoden, eri lajeja ja sitten yhtäkkiä saattaa tulla ilman mitään tuskaa kahden kuukauden liikuntatauko, jonka aikana tapahtuu korkeintaan hyötyliikuntaa (no hyvä tietysti sekin, mutta ei riitä). Toki liikuntaharrastuksen on joskus katkaissut joku todellinenkin syy niin kuin sairastaminen, mutta se, että siitä heti alkaa huomattavasti sairauden vaatimaa varoaikaa pidempi tauko, onkin se ongelma.
Siis liikuntaan liittyviä tekosyitä:
1. Tuli jotain tärkeänpää. Kyllä, joskus tulee jotain tärkeänpää tekemistä, kuten lapsen silmäkulman tikkauttaminen terveyskeskuksessa, mutta liikkumaan mennään HETI, kun se taas on mahdollista. Jos vanhempainilta sattuu samalle illalle kuin vakkarijumppa, niin se ei tarkoita kahden viikon liikkumattomuutta!! Niin ja vanhempainiltaan mennään luonnollisesti kävellen tai pyörällä! tähän ryhmään kuuluu myös se, että jos on suunnitellut menevänsä lenkille ja sataa, niin salilla/jumpassa ei sada!! Vähän mielikuvitusta ja mukautumiskykyä ei olisi pahitteeksi.
2. Mukavuuden halu. Kyll,ä on helpompaa jäädä sohvalle makaamaan kuin laittaa kengät jalkaa ja lähteä liikkeelle. Mutta se nyt vaan on niin, että kohta odottaa jatkuva vuodelepo, jos ei yhtään harrasta liikuntaa! Työni on lähinnä tietokoneen ääressä istumista, joten niska-hartiaseudun vaivojen välttämiseksi on välttämätöntä liikkua! Puhumattakaan liikunnan merkityksestä esimerkiksi sydän- ja aivoterveydelle.
3. Kukaan ei lähtenyt kaveriksi. No ei mulle kukaan lähde kaveriksi sinne jääkaapillekaan ja sinnekin löydän monta kertaa illassa ihan itse, joten eiköhän se onnistu jumppaankin meno. Ihan hyvä olo tulee jumpasta, vaikka siellä kävisi yksinkin. Sitten voi mennä vaikka uimaan, jossa muutenkin on hankalanpaa seurustella kaverin kanssa - tosin viimeksikin uimahallissa puhuin ihan tuntemattoman naisen kanssa, joten ehkä tämä on todella huono tekosyy...
Halua ja motivaatiota kyllä on, mutta toteutuksen kanssa ajoittain ontuu. Ystäväni kanssa tänään mietimme, että tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen jokainen uusi vuosi on mennyt suunnitellen elämänmuutosta ja päätöksellä ottaa elämä haltuun. Aika surullista itse asiassa.
Nyt alkaa se vuosikymmen, jolloin elämä otettiin haltuun ja vihdoin näistä tavoitteista tulee totta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!