Painon kehitys on ollut hyvä. Hidas mutta oikeassa suunnassa. Viikonlopun pieni ruokailun vapautuminen on kuin muisto vain :) Ja todellisuudessa oli oikeasti pieni kokeilu vain!
Tänään tehtiin sellainen läpimurto, että ei usko kukaan! Kävin syömässä Mäkkärissä ruokatunnilla, koska työpaikkani lähellä on todella vähän sellaisia ruokapaikkoja, joissa saa Uuteen Elämääni soveltuvaa ruokaa (siis jotain muuta kuin hampurilaisia, patonkeja ja uuniperunoita). No nyt tarkkaavaisimmat saattoivat huomata, että kyllähän sieltä Mäkkäristäkin valtaosa niitä hampurilaisia ostelee... No joo. Totta. MUTTA: minä ostin sen kevyemmän kanasalaatin ja söin vain sen (siis en salaattia hampurilaisella) vieläpä ilman salaatin kastiketta. En ole koskaan pitänyt salaatin kastikkeista, enkä käytä niitä muulloinkaan, joten se ei ollut sinänsä mikään uhraus.
Mutta kuljeskelin koko iltapäivän työpaikallani kuin Euroopan omistaja! Minä - hampurilaisrakastaja nro 1 - söin pikaruokapaikassa salaatin. Minulla on itsekuri, jota sopii ihailla. Lisäksi (ainakin haluan) uskon, että pahin halu syödä rasvaa, valkeaa viljaa ja sokeria on nyt ohitettu. Ystäväni söi hampurilaista (en ollut kateellinen) ja tarjosi minulle ranskalaisia (en ottanut). Olen sankari. Hampurilaisia vastaan taisteleva sankari. Trikoissa en ihan vielä kyllä esiinny...
Toinen riemastuksen aihe tälle päivälle oli sisäpyöräilyohjaaja! Menin uuden sisäpyöräilyohjaajan tunnille (otettuani sohvalla 20 minuutin päikkärit) vähän arvellen, koska tiesin hänet tosi kovaksi ohjaajaksi ja kas! minulla oli ilo kohdata sisäpyöräilyohjaajien Kuningas! Mahtava fiilis! Loistava tunti! Leijailin halki hillittömän pakkasen kotiin. Mukavasti treenin jälkeen jäähdyttää reilun kilometrin kävely kotiin.
Tänään oli hyvä päivä! Ja tällä jatketaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!