Taina kyseli jossain aikaisemmassa kommentissa, miten syön... Todella hyvä, että herätit minut tätä asiaa taas miettimään näin syksyn ja uuden aloituksen tullen. En tule antamaan mitään ruokapäiväkirjan tyyppisiä selvityksiä (koska ruokailuni ei varmasti ole mitenkään esimerkillistä eikä erityisen tehokastakaan - katsokaa vaan painonseurantaani tuosta sivupalkista :)), mutta kuitenkin voisin ihan itseänikin varten käydä läpi niitä periaatteita, joilla tähän asti on tultu. Ja kuitenkin tässämain myös pysytty!
Eli pahin ja rakkain viholliseni on Sokeri. Silloin kun oikeasti tuloksia halutaan, on minun kieltäydyttävä siitä kokonaan. Minun on mahdollista olla ilman sokeria, kohtuukäyttö kuitenkin on aivan liian vaikeaa minulle... nyyh! Pahinta ovat suklaa ja irtokarkit. Ne ojentelevat pieniä sokerisia käsiään minua kohti ja kutsuvat minua nimeltä... En lue kaikkien ruokien sisällysluetteloita etsien piilosokereita, mutta tämä tarkoittaa siis karkkia, jäätelöä, leivonnaisia, jne. selkeästi sokerisia juttuja. Ne ovat nou-nou. Tämä on painon nousuni - ja laskuni salaisuus. Sokeri. Pyrin välttämään kaikenlaista turhaa hiilihydraattia muutenkin.
Perunaa en käytä ollenkaan. En siis syö perunaa muutenkaan juuri lainkaan, joten tämä ei ole mikään ongelma. Valmiin ruuan ääressä voin hyvin ottaa kasviksia ja salaattia sekä kastiketta - perunan pois jättäminen ei ole mitenkään uusi juttu mulle, enkä sitä kaipaa.
Valkoinen vilja myös jää pois. Syön pelkkää ruisleipää tai täysjyvävaaleaa. Tämä ei minulle ole uhraus. En erityisemmin pidä ihan vaaleasta leivästä. Tai leivästä ylipäänsäkään. Syön leipää todella vähän. Aamupalalla yhden, joskus iltapalalla yhden... Rukiisia porkkanapiirakoita ilman mitään päällysiä välipalana. Riisi ja pasta täysjyvänä. Koko perhe syö nämä täysjyvänä myös eli ei edelleenkään erityisjärjestelyjä. Vehnää syön oikeastaan vain couscousina.
Proteiiniin panostan. Syön enimmäkseen kanaa ja kalaa, erittäin harvoin punaista lihaa. Tämäkin on ihan aikaisempaa valintaa eikä dieetin tuomaa. Proteiinin lähteiden kanssa syön kasviksia ja salaattia, mutta välillä myös riisiä, pastaa, couscousia. Marjoja ja hedelmia pitäisi syödä enemmän. Oliiviöljyä lorautan salaattiin.
Näinkin kirjaten valintani näyttävät terveellisiltä ja oikeastaan siltä, että kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla todella ideaalipainoinen, jos todella syön näin. No sitten päästäänkin ongelmiin:
Siis sokeriin sortuminen tapahtuu hetkessä ja on osin tiedostamatonta (joo ihan varmaan). Yhtäkkiä havahdun suklaata kädessä! Ihan käsittämätöntä. No sitten kun oikeasti jätän sen sokerin pois niin ongelman ydin on määrissä! Eli sorrun syömään turhan isoja annoksia. Samoin lautasmallia saa vahtia eli että niitä kasviksia ja salaatteja todella on se ainakin puolilautasellista ja enemmänkin!
Pyrin siihen, että syön aamupalan, lounaan, välipalan, iltaruuan ja iltapalan. Nämä -palat voi olla osa kevyitäkin kuten hedelmä, joskus leipää, useimmin jugurttia, rahkaa, tms. Riippuen aina vähän päivän rasituksista. Jykevämpää välipalaa tarvitaan kovasti liikunnallisina päivinä. Mutta tavoite on, että näiden välillä ei mitään suuhun laiteta, paits tietysti juomista. Vettä yritän edelleen opetella juomaan. Helpommim sorrun light-limuihin ja -mehuihin...
Eli hirmuisen tajunnan virta avautumisen jälkeen ydin asia on: Sokeri ja valkoinen vilja pois, määrät pienemmiksi, lautasmalli oikeasti käyttöön. Kasviksia. Proteiinia. Hyviä valintoja. Helppoa kuin heinän teko kesällä!
Näillä mennään kohti kevyempää syksyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!