Olipahan lenkki.
Parasta lenkissä oli se, että voin todella sanoa, että koirani on oppinut juoksemaan. Duracell juoksee sopivasti hieman edellä, pitäen yllä hyvää vauhtia (ei nimittäin ole tietoinen siitä, että mäkeen voi löysätä vauhtia). Poukkoilu on vähentynyt 75 % (luku ei perustu mihinkään tutkimukseen ja on todennäköisesti seuraavalla kerralla huomattavasti alhaisempi). Muutamaa kuolemaa halveksuvaa pomppua jalkoihini lukuunottamatta lenkki sujui hyvin. Siis koiralla.
Minulla juokseminen tuntui sekä penikoissa että perslihaksissa... Jokainen tärähdys tuntui jaloissa (reisissä) ja juoksin sentään pehmeällä alustalla. Välittömästi ajattelin, etten tule selviämään parin viikon päästä Midnight Runilla asfaltilla! Tunsin olevani tolkuttoman painava. Kiitos napakoiden alusvaatteiden (kyllä, shock absorber run) en sentään pompahdellut täysin holtittomasti. Ainoa iloni. Ruokailustakin oli liian vähän aikaa.
Reaktioni ei ollut ehkä looginen (ja tuskin kovin fiksukaan), mutta järkeilin asian niin, että koska en tällä menolla pysty juoksemaan pitkään, niin juostaan sitten kovaa. Lisättiin vauhtia ja puolen tunnin jälkeen alkoi juoksu sujua, mutta energiat olivat häipyneet ja jättäneet minut, joten oli pakko suunnata kotia kohti.
Duracell oli selvästi tyytyväinen, kun päästiin kotiin. Minun olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään, vaikkakin se hyvä olo tulee huononkin lenkin jälkeen. Venytellä pitäisi vielä enemmän... Plääh!
Tänään sain yhteistyökumppanilta (jota en ole nähnyt vähään aikaan) lähes kuiskatun kahdenkeskisen palautteen: sun ulkomuotosi on muuttunut kokonaan! Sun on täytynyt pudottaa useita kiloja ja hiusten värikin on muuttunut!
Kyllä kai se on vähitellen itsekin uskottava, että muutosta on tapahtunut, kun ihmiset sitä toistelevat. Itse vaan toivoisi vieläkin nopeampaa muutosta tapahtuvaksi. Paitsi tätä laihdutusta, opettelen edelleen kärsivällisyyttä!
Iloista viikkoa kaikki kanssasisareni!
Vaikka sitä tekee kaiken itseään varten, on silti ihanaa kun muutkin huomaavat, että jotain on tapahtunut.
VastaaPoistaBtw, saanko kysyä minkä rotuinen koira teillä on?! Kivaa lenkkiseuraa sinulla!
Meillä on parson russelin terrieri, pieni mutta väsymätön lenkkikaveri... Jossain rotumääritelmässä luki, että voi juosta päivän hevosen mukana :) Että aika huoletta tunnin mun kanssa! Vaikkakin nyt olen juossut niin monta lenkkiä koiran kanssa, että välillä tekee jo mieli ottaa luurit korville ja juosta ihan vaan itsensä kanssa!
VastaaPoista