Haluan näyttää teille väläyksen logiikastani. Tämä selittää pitkälti, miksi suunnitelmat ei toimi. Miten saan itseni kerta toisensa jälkeen järkyttävän lamaannuksen tilaan.
Aamulla menin vaa'alle. Vaaka näytti 62,4 kg. WTF???? huusi uniset aivoni. Ollaan niinku helmikuun lukemissa edellisen ihan hyvän tuloksen jälkeen. TOIVOTONTA! Tuloksen jotekin ymmärrän, koska on taasen se kuukauden painavin aamu, jolloin ei todellakaan pitäisi mennä vaakaan ollenkaan, mutta masokisti mikä masokisti! Ja sitten alkaa veitsen kääntäminen haavassa.
Soitin Siskolle ja keskustelu eteni jokseenkin näin:
S: haloo
TM: mä painan 62,5 (huomaa vaaka sanoi 62,4, mutta tästä alamäki alkaa!)
S: ai
TM: se on neljäsosa 10 kilosta.
S: niin on
TM: se on melkein kuin puolet 10 kilosta.
S: häh?
TM (tuskastuneena): no 1/4 ja 1/2 on murtolukuja molemmat!!
S: niin on
TM: mä olen toiveikas, pettynyt ja lihava. toiveikas ja pettynyt on niinku kolikon eripuolet.
S: ja lihava vallitseva asiantila.
TM: niin ja siihen tulee itseinho kaupan päälle.
S: niinhän siihen tulee.
TM: siis mähän painan melkein 70 kg!!! (katkaisee puhelun)
Kun logiikka on tätä luokkaa, maha kipee ja turvottaa niin päivää ei voi pitää kauheen onnistuneena. Ehkä en ollut ihan tasapainoisimmillani tuon puhelun aikaan...
Mutta ruokailu on sujunut kauniisti ja hyvin (ainakin tähän asti - kellohan on jo yksi), joten kyllä tässä oikeaan suuntaan ollaan menossa. Nyt kun ei olis niin riippuvainen tuosta vaa'alla käynnistä, niin olis käymättä kunnes turvotus hellittää parissa päivässä ja tulos voisi olla erilainen. Mutta todennäköisesti käyn siellä huomenaamunakin, joten pidä Sisko puhelinta esillä!
Hehe! Ei kait saisi nauraa, vakavasta asiastahan tässä on kyse. Mutta pakko oli silti vähän virnistää tuolle dialogille... Niinkuin kommentoit, "mehän tiedetään kuinka tää tehdään!" Ja se on totinen tosi. Kun vuosi sitten aloitin tämän prosessin, kävin vaa'alla päivittäin. Joka toinen päivä turhaannuin ja muserruin, joka toinen päivä olin onneni kukkuloilla. Lopulta päätin, että aamupunnitukset ovat ainoastaan itseäni varten, niistä en marise tai juhli kenellekään toiselle. Sensijaan maanantaiset viikkopunnitukset, jotka myös kirjasin laihisraivareihin (ja kirjaan jälleen huomisesta eteenpäin) ovat julkista riistaa. Ne määrittävät suunnan, eivät viikon mittaan tapahtuvat heilahdukset!
VastaaPoistaPidä pää kylmänä siskoseni!!! :)
Neiti X
Näinhän se on. Järjellä ajatellen. Välillä vaan mopo lähtee käsistä ennen kuin Järki raukka ehtii edes tapahtumapaikalle! Kyllä itseäkin jälkeenpäin huvittaa ja onneksi on ihmisiä (niin kuin nyt Sisko), joihin voi näinä pimeinä hetkinä tukeutua :) Eteenpäin, sano mummo lumessa!
VastaaPoistat. TM