No, pahin vouhkaaminen on nyt (hetkellisesti) ohi. Olen päättänyt suhtautua urakkaani vähemmän tunteella ja enemmän järjellä. Hillittömästi, jos tunteilee, niin se äkkiä heijastuu ruokailuunkin (kyllä, hillittömyytenä!). Alkaa se vuoristorata, että syön herkkuja, koska ei tästä kuitenkaan mitään tule tai palkitsen itseni hyvin tehdystä (sijoita tähän ihan mikä tahansa toiminto) herkuilla tai lohdutan itseäni (tähän väliin voit lisätä kuinka mitättömän vastoinkäymisen tahansa) herkuilla, jne. Niin kuin tiedätte!
Joten nyt mennään järjellä. Otetaan se aamupaino ihan vaan aamupainona. Että aha, tänään tämmöstä ja siitä kun edetään oikeassa suunnassa niin kyllä se tästä taas. SEN ON PAKKO!!! No niin.
Nettimaailmassa kuntoprojekteja ja laihdutustarinoita lukiessani olen törmännyt monenlaisiin ympäristön reaktioihin näihin projekteihin. Osalla oli kokemuksia ympäristön vähättelystä tai esimerkiksi työyhteisössä jatkuvasta syömisen tyrkyttämisestä. Erityisen paheksuttavaa tämä tyrkyttäminen on silloin, jos tyrkyttäjä on tietoinen toisen projektista. Paljon toki on tarinoita siitä, kuinka ympäristökin on huomannut ainakin ulkonäön muutokset ja elämän tapojaan parantava saa näin positiivista palautetta ainakin ulkoisista asioista.
Minulla on sikäli onnellinen tilanne, että ne työtoverini, jotka eivät tilanteestani tiedä, eivät myöskään ole muuten kenenkään ruokailusta kiinnostuneita yksilöitä ja ne taas jotka tietävät, ovat itsekin enemmän tai vähemmän samassa jamassa. Siis työstävät itsekin jonkinlaista elämän parantamisprojektia. Osalla projekti pikemminkin on sitä, että he pyrkivät saamaan liikunnan (takaisin) osaksi elämää ja osalla taas selkeä painonhallintaprojekti. Minulla kun kiinnostus on vahvasti molempiin. Tässä yhteydessä on sanottava, kuinka tärkeää on saada tukea ja tarvittaessa ainakin henkinen potku persuksille, silloin kun itsellä suunta tuntuu olevan hakusessa tai usko onnistumiseen kadoksissa.
Eikä tämä tukeminen liity pelkästään näihin terveen elämän projekteihin. Uskon, että aika monet saavutukset olisi ilman läheisten tukea jääneet saavuttamatta ja montakohan tavoitetta toisaalta olisi sopivalla tuella saavutettu. Että annetaanpas tänään jollekulle ansaittua arvostusta hyvin tehdystä työstä tai hyvästä ideasta! Siitä tulee hyvä mieli kummallekin. Samalla vielä syödään oikein ja kuntoillaan sopivasti - siinäpä on hyvän päivän ainekset pitkälti kasassa!
Tsemppiä!
(kannustaa) TM
Elämäntaparemontteja on tosiaan monenlaisia ja ehkä se menee vähän niinkin, että toisinaan se keskittyy enemmän syömiseen ja toisinaan enemmän liikkumiseen. Sitten kun asiat on tasapainossa, niin ne molemmat ehkä tapahtuukin automaattisesti. Unelmoidahan sopii. :)
VastaaPoista