Sivut

tiistai 7. syyskuuta 2010

Takaisin lenkkipoluille

No ni! Kylläpä sitä nuhaa sitten riittikin! Ja vähän yskää. Oikein kunnon syysflunssa. Nytpähän on pidetty sitten sellainenkin.

Töissä tiukka rutistus tähän viikon alkuun ja kaiken sen valmistelu viime viikon lopulla. Takki aika tyhjä, mutta flunssa alkaa kuitenkin olla voitettu. Vähän tukkoista, mutta kuitenkin noin tuhat kertaa parempi olo kuin viime viikon lopulla.

Parasta flunssan sairastamisessa kuitenkin on ollut se, että huomaa, miten tavaksi liikunta todella on tullut. On nimittäin hirveä hinku takaisin lenkkeilemään. Tiedättehän sen tunteen, kun saa tietää olevansa raskaana niin kaikki vastaantulijat tuntuu olevan raskaana. Vauvamahoja on kaikkialla. Niin nyt vähän sama juttu (eikä sinne päinkään). Kaikki ulkonaliikkujat juoksee! Norkoilin ikkunassa ja olin vahvasti sitä mieltä, että ikkunamme ohi hölkkäsi ihmisiä virtanaan. Eilen lähdin sitten jo koiralenkille, reipasta kävelyä tunnin verran ja arvatkaa mitä? Kyllä. Kaikki vastaantulijat ja ohittajat olivat juoksulenkillä.

Kotona tein vielä pienen jumpan. Kylläpä teki hyvää. Vaikka en vielä päässyt juoksemaan, niin tiedän, että ihan pian. Loistavaa! Minulla on ikävä juoksemaan. Minulla, entisellä sohvaperunalla. Nykyään hymyilen aina, kun ihmiset kertovat itsestään, että minä en juokse, minä vihaan juoksemista. Voi, voi.

Kokeile. Juokse puoli vuotta ja et voi elää ilman sitä :) Niin se vaan on. Kyllä ensimmäiset lenkit ovat todella, todella työläitä. Ei sitä käy kiistäminen, mutta sitten - ah ja voi! Juokseminen jos mikä palkitsee! Kunnon kohoaminen on niin helposti todettavissa ihan itse. Ja samaan aikaan vartalo muokkautuu. Kaikki jaksaminen paranee.

Omaan pinnalliseen tapaani tosin katselin ihmisten juoksuasuja eilisellä lenkilläni. Kun ei voi juosta, on aikaa kaikkeen tällaiseen mielenkiintoiseen :) Eilinen sää oli niin herkullinen sekoitus syksyn viileyttä ja kesän viimeisiä helteitä, että asuja olikin esillä joka lähtöön. Mustaa, todella paljon mustaa (käytän kyllä itsekin), jokunen sininen ja punainen paita. Enemmän kuin ajatusta, että mä haluan tuollaisen vaatteen (mikä olisi lähempänä entistä minää) heräsi ajatus, että MINÄKIN HALUAN JUOSTA :) No jos ei tänään niin huomenna ainakin!

1 kommentti:

  1. Hinku on mahtava tunne, vaikka on samalla kivenä kengässä. Parasta siinä on se, että tietää 100% varmasti liikkumisen jatkuvan. :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!