Taas loistava olo lenkin jälkeen. Tulin työreissusta nälkäisenä ja tolkuttoman väsyneenä. Söin (ihanaa että ruoka oli tehty minulle valmiiksi ja hyvää/terveellistä ruokaa vielä) ja marisin aikani sohvalla. Menojeni (mm eilinen sali) takia olen joutunut boxittamaan Suurinta Pudottajaa. Pari jaksoa katsottuani olinkin jo ihan valmis lenkille.
Ihanaa, kun juoksu kulkee. P****ja lenkkejä tulee, mutta paljon harvemmin kuin juoksua aloittellessa. Ensimmäinen haaveeni oli juosta kolmesta rantapätkästä pisin yhtäjaksoisesti. Nyt juoksen kaikki kolme ja enemmän.
Fysioterapeutilla käydessäni hän jutteli, että juuri selkäni tapaisia ongelmia (välilevytyrä) osaltaan aiheuttaa nykyihmisten staattinen, paikallaan pitävä työ (kuten nyt se, että istutaan suurin osa valveillaoloajasta koneella) ja sen vastapainoksi harrastetaan repivää, rankkaa liikuntaa, koska yritetään mahdollisimman tehokkaalla ajankäytöllä korvata sitä paikallaan oloa. Välistä puuttuu kaikki se huoltava ja lempeämpi tapa liikkua, joka olisi ihan välttämätöntä hyvinvoinnille.
Yritän, tosissani yritän, tehdä parannuksen. Venyttelen, sisulla teen myös niitä huoltavia, lempeämpiä lajeja. Mutta juoksen silti! Tätä hyvää oloa ei voita mikään!
Ja uskomattominta tässä on, että kaksi vuotta sitten hyvä kun jaksoin juosta raitiovaunun perässä muutaman askeleen ja sitäkään en tehnyt mielelläni. Ensimmäiset juoksulenkit olivat kammottavia (teemalla "oksensin verta ja itkin"). Tänään tiedän syynkin siihen: aloitin ihan liian kovaa ja kunnianhimoisesti. Niin ja toki painoin enemmän.
Ja nyt, vihdoin, juoksemisesta on tullut nautinnollista - ainakin melkein aina :) Voin kertoa olevani koukussa juoksemiseen, enkä vain haaveile, että olisin. Jos minusta tuli juoksija, sinäkin pystyt siihen - jos haluat!
t TM
Olipa mahtava teksti, ja kaikki tuo pitää paikkansa :)
VastaaPoistaMäkin oon koukussa juoksemiseen, rakastuin siihen paljon nopeammin kuin uskalsin edes toivoa.. <3
Ihanan positiivinen ja energinen kirjoitus!
VastaaPoistaKiitos! Itselleni tämä kehitys on oikeasti aika uskomaton asia. Sohvan nurkassa viihtynyt pullukka ei osannut haaveilla tästä hyvänolon tunteesta, vaikka kävelylenkeillä laahustaessaan ihailikin juoksijoiden kepeän näköistä menoa :) Alunperin nimittäin halusin oppia juoksemaan sen tehokkuuden ja aikatauluttomuuden takia. En tajunnut, että tähän koukuttuu tämän hyvänolontunteen takia, eikä pelkästään tulosten. Ah <3
VastaaPoistaItse etsin myös tuota juoksemisen nautintoa (tai mun kohdalla se on etanavauhtista hölkkäämistä). Mutta jospa sitä pikkuhiljaa alkais yhä enemmän nauttimaan siitä liikkumisesta :D Oletko muuten asettanut juoksemisen suhteen jotain tavoitteita? Tsemppiä :)
VastaaPoistaKiitos, Vilukissa :) Ensimmäisen tavoitteeni saavutin reilu vuosi sitten, kun juoksin naisten kympin - sen jälkeen haaveenani oli puolimaratoni tai vaihtoehtoisesti joku maastojuoksutapahtuma... Hajotin kuitenkin selkäni tämän vuoden helmikuussa, joten juoksuharrastukseni on alkanut uudelleen alusta kevään aikana ja tämän hetken haaveeni on päästä osallistumaan johonkin 10 km tapahtumaan, mutta toistaiseksi en ole uskaltanut juosta kuin pehmeällä alustalla eli vielä ei olla siellä asti. Kaikissa lähettyvillä järjestettävissä tapahtumissa juostaan ainakin osa matkaa asfaltilla... Ehkä vähitellen, ehkä ensi keväänä! :)
VastaaPoista