googlekaan ei pysty auttamaan

Jotenkin kaikesta huolimatta pysähtynyt ja epävarma olo. Kun vois googlettaa, että mitä minun kannattaisi tehdä? Tai voihan sitä googlettaa, eihän sitä kukaan estä, mutta että sitten saisi linkin, joka alkaisi sanoilla: "Hyvä Takaisin Minuksi! Jatkossa sinun kannattaa edetä elämän muutoksessasi seuraavien vaiheiden kautta...."

Ei tämä nyt varsinaisesti tiedonpuutetta ole. Terveet elämäntavat vaan tuntuvat niin kovin hitailta. Normaalipainossa (BMI:n mukaan) olevalla painon pudotus vaatii selvästi tiukempaa tekniikkaa kuin alkuun ja entäs painonhallinta! Siinä vasta luku erikseen! Voi hyvää päivää!

Onneksi elämääni on palannut ihana liikunta! Ilman sitä olisin varmasti kokonaan hukassa. Juostessa ei maalliset murheet paina ja kaikenlainen kireys hellittää lenkin edetessä <3

Olen miettinyt jonkinlaisen PT:n hankkimista. Toisaalta tunnen itseni ja pelkään, että hyvään tarkoitukseen aiotut rahat menisivät totaalisesti hukkaan. Saisin tietysti uuden täsmä ohjelman liikkumiseen ja jonkun valvomaan sen toteutusta. En tarvitse valvojaa tällä hetkellä siihen, että liikun. Tietysti tekniikkaa olisi ajoittain jonkun hyvä tarkistaa.

Sitten PT varmaan haluaisi ruokapäiväkirjan ja tässä kohtaa ongelmat astuisivat kuvaan. Söisin esimerkillisen hyvin, että "suorittaisin tehtäväni kiitettävästi". Välttäisin herkkuja, en söisi liikaa, mutta en myöskään liian vähän... Sitten PT toteaisi, että perusasiat ovat hallussa, ehdottaisi ehkä jotain pientä viilausta siihen tai tähän.

Ja näin oltasiin mahdollisimman kaukana todellisesta ongelmasta! Jos pystyn huijaamaan itseäni mennen tullen, pystyn kyllä PT:kin. Että osaan. Hyöty toki voisi olla nimenomaan siinä, että söisin oikein ollessani tilivelvollinen PT:lle. Mutta kannattaako siitä maksaa? Enkö voisi aktivoida omaa sisäistä PT:ni ja elää ihmisiksi... Hankalaa näyttää olevan.

Vaikka valitan ja natisen, tilanne itse asiassa aika hyvä tällä hetkellä. Herkkuihin en ole koskenut pitkiin aikoihin, syömiset ovat ihan hyvällä tolalla noin muutenkin ja liikkunut olen. 6-kympin alitus on tosiasia ihan mikä aamu vaan, mutta kunhan nyt tässä pidän ääntä itsestäni. Asioiden hitaus ärsyttää.

Olen sitä tyyppiä, jossa kunnon hikilenkit näkyvät aina ensin painonnousuna tai ainakin painonlaskun hidastumisena (ellei nyt sattumoisin olisi, jotain kummallisia turvotuksia päällä). Tilanne tasaantuu aika pian liikunnan vain jatkuessa.

Heiaheiassa on kohdallani pian neljän viikon jatkuva iloisen väristen pallojen jono, jota en väsy ihailemaan! Siitä iloitsen vilpittömästi, että liikunta on taas osa elämääni ja että en edes ole harkinnut vaihtoehtoa, että jättäisin liikunnan. Joka päivä mietin, että mitähän tänään. Ja kyllä, osaan myös levätä.

Kai se vaan on kaivetta vanha kunnon kärsivällisyys kaapista ja yritettävä kestää. Nyt tätä soutamista ja huopaamista vaan on kestänyt niin kauan...Oikoteihin en kuitenkaan usko, joten hammasta purren eteenpäin.

teidän,

TM