Sivut

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

mieliala

Töissä tuli yllätten lunta tupaan. Esimiestason henkilömuutosten vuoksi jouduin yllättäen käyttämään kiireistä työaikaani ihan perustehtävien perustelemiseen. Hoh-hoijaa. Turhaa palaveeraamista ja läpäläätä. Kyllä monille palavereille tilausta on ja toki vedän tilaisuuden, jossa kerron, mitä me tehdään ja miksi, mutta olisin kyllä voinut arvostaa myös luottamista ja tilanteen tarkastelua tulosten kautta... No, menee nyt turhaksi vinkumiseksi.

Mutta se mitä tästä kaikesta seurasi. Tilanne alkoi jo eilen. Menin eilen kotiin ja vedin juoksukamat päälleni samantien. Koira remmiin ja sitten mentiin. Juoksin tunnin reipasta tahtia. Vuoroin olin sitä mieltä, että liioittelen ja tämä on reaktiota siihen, että kaipaan entistä esimiestä, jonka kanssa vuosikausia teimme saumatonta yhteistyötä. Välillä olin raivoa täynnä ja välillä kyynelten partaalla (minä, väärin ymmärretty nero :)).

Tunti meni juostessa kevyesti, kun polttoaineena oli raivo. Maltoin jäädytellä. Kotona vielä venyttelin. Söin järkevästi. Tänä aamuna (yön asian päälle nukuttuani) selvittelin asiaa töissä ja päästiin selkeästi eteenpäin jo. Söin lounaaksi salaatin.

MUTTA se mikä tässä nyt on huomion arvoista (ei se että olen oman alani väärin ymmärretty nero :) vaan) on se, että tämä on minun nykyisen minäni reaktio. Tiedättekö mikä olisi ollut vanhan minän reaktio? No, ihan varmaan olisi haettu herkkuja ja syöty suoraan jäätelötonkasta lohtua kaksin käsin ja tänäänkin olisin ollut niin hiilaripöhnässä, että olisin varmaan syönyt valkosipuli-yrttipatonkia ja ties mitä lounaaksi. Huomenna vähitellen olisin varmaan havahtunut korjaamaan syntyneitä vahinkoja!

En sano, että olisin herkuttelun, palkitsemisen jne kierteestä mitenkään vapaa. En ole. Mutta sanon kyllä, että vuosi sitten tämä närkästyminen olisi johtanut toisenlaiseen ratkaisuun kuin se johti tällä nimenomaisella kerralla. Seuraavasta kerrasta en uskalla luvata mitään.

Ja kuinka hyvä olo juoksemisesta tuli! Kuinka hienoa oli huomata juoksevansa suht kevyesti tunnin verran. Tuntea itsensä (lyhyenlännäksi ja pulskaksi mutta) sankariksi (yhtäkaikki). :) Jos tässä lajissa kertyisi pisteitä niin tämä olisi minulle: PISTE!

Pieniä onnistumisia, pieniä onnistumisia!

teidän TM

ps AI NIIN! Outin blogissa on yrttijuomilta tuoksuva arvonta! Käykääpä kurkkaamassa ja osallistumassa!

5 kommenttia:

  1. Erinomaista toimintaa! Tuossa sen kokonaisvaltaisen elämäntapamuutoksen todella huomaa. Toi sun entisen minän käytös oli täsmälleen sitä mitä itse olen vuosia harrastanut. Nyt välillä toimin rakentavasti, kuten sinä eilen. Välillä taas enemmän sen vanhan kaavan mukaan. Mutta silloinkin onneksi on mielessä sen tavan TOIMIMATTOMUUS, joten yleensä jätskipurkki jää ainakin puoleksi täyteen vielä:)
    Iloitse siitä, että tällä kertaa päädyit noin rakentavaan käytökseen.
    10 pistettä!!

    VastaaPoista
  2. Ai niin, huomasin nyt vasta, että olet alle 59!!! Wow!

    VastaaPoista
  3. Tein loistavan tuloksen ja nyt en sitten ole uskaltanut vaakaan mennäkään :) En halua tietää, jos paino siitä noussut. Yritän syödä mahdollisimman terveesti ja liikkua säännöllisesti ja vaakaan menen taas... jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista
  4. Kohtahan sulla paukkuu kympin raja rikki ;)

    VastaaPoista
  5. Paukkuiskin :) Hidasta on hidasta, mutta hitaasti kai hyvä tulee - toivottavasti!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!