Lumella kenkineen

lumikenkäretken valmistelu

Kootaan joukkue, jossa on jokaista aikuista kohden 12-13 vuotias nuori. Toivottavaa, että jokainen tuo oman 12-13-vuotiaansa. Tämä sen vuoksi, että jokaisella on oma yksilönsä, jolle voi karjua ohjeita tyyliin: "Heti pois sieltä jyrkänteeltä" tai "Et juokse alamäkeen" tai "Hei, se sauva osui jo kerran kaveria silmään, et huido sillä enää!"

varusteet

Lumikengät (kuvassa) valitaan kenkäilijän koon mukaan ja lumikenkäilyyn tarkoitetut sauvat (varsinkin luonnossa liikkuessa tarpeen ja ulottuvat kenkäilijää kainaloon) tekevät lajin. Pukeutua kannattaa suhteellisen kevyesti (tässä hommassa tulee hiki), mutta mukavasti. Tukevat kengät, esimerkiksi talviset vaelluskengät, ovat parhaat. Mukana kannattaa olla vettä ja nenäliinoja. Jos aikaa on reilusti, niin vaikkapa kuuma kaakao voi olla kiva (sitä tosin myytiin ulkoilualueen kahvilassakin :)).

liikkeelle lähtö ja kaksi sanaa tekniikasta

Lumikengät kiinnitetään remmeillä tiukasti omiin kenkiin kiinni. Sauvat on hyvä olla remmeillä kiinni ranteessa (jos vaikka oksaan tai vastaavaan tarttuvat kenkäilyn tiimellyksessä). Tekniikasta opin ensimmäisellä kerralla oikeastaan kaksi asiaa: jyrkkää rinnettä ylös kiivetessä penkkaan astutaan kengän (siis ei lumikengän vaan oman kengän) kärki edellä (jolloin lumikenkäosuus nousee pystyyn ja pääset upottamaan piikit lumeen) ja toiseksi alamäessä nojataan rinnettä kohti (siis periaatteessa taaksepäin). Nämä kengät ei lipsu! Niin no ehkä tekniikasta voisi vielä sanoa, että sauvoja käytetään samaan tapaan kuin sauvakävellessä.

itse retkestä

Sitten vain liikkeelle. Lumikengät heti välinevuokraamon edessä jalkaan ja penkkojen yli pellolle, metsään ja lumikenkäilyyn tarkoitetulle reiteille. Ihan loistava laji! Sopii kaikille, jotka osaavat kävellä.

Tehtiin sekä umpimetsälenkkiä (lumi on pakkasten jäljiltä niin kevyttä, että lumikengistä huolimatta uppotti perusteellisesti) että lenkkiä lumikenkäreitillä, jossa oli monien kulkijoiden tamppaama pohja ja liikkuminen hyvin helppoa. Pakkanen punasi posket ja alun "tylsää"-vinkuna vaimeni aika nopeasti nuorisonkin spurttaillessa metsässä.

rankkaa

Etukäteen sain moneen kertaan kuulla, kuinka rankasta lajista on kyse, johon kyllä totesin, että ei se mua rankempi kuitenkaan ole, eikä ollutkaan. Vajaat kaksi tuntia mentiin vaihtelevassa maastossa. Hirveesti ylimääräisiä mehuja ei lenkin jälkeen jäänyt, mutta olo oli taivaallinen. Veri virtaa hartioissa ja kyllä lihaksissa tuntuu, että liikuntaa on harrastettu.

Seuraavalla kerralla on tarkoitus vetää koko kolmen tunnin reitti ja ainakin henkilökohtainen 12-13-vuotiaani totesi heti, että lähtee mukaan ilman muuta! Kovin paljon nuorempi henkilö ei retkestä selviäisi, mutta tuon ikäinen edes jonkin verran liikunnallinen yksilö hyvinkin. Vauhti ryhmän mukaan ja jos tuntuu, että polulla edetään liian hitaasti, voi siirtyä vähäksi aikaa kävelemään polun viereen umpihankeen niin äkkiä vauhti ei olekaan yhtään hidas!

Ulkoilukeskukset vuokraavat lumikenkiä kuitenkin kaiken ikäisille - myös nuoremmille. Pitää vain valita sopivan pituinen reitti ja sopiva maasto.

eka kerta ja koukussa

Tämä oli minun eka kertani lumikengillä ja täytyy sanoa, että jäinpäs heti koukkuun. Vaikka ihan mielelläni hiihtelenkin niin tämä oli monin verroin mukavampaa! Ihan loistavaa liikkua luonnossa (erittäin hyvin merkityllä reitillä), nauttia ulkoilmasta ja tuntea oikein lajin hyvää tekevä vaikutus!

Tätä todellakin suosittelen! Helppoa ja varmasti tehokasta!

t Takis the lumikenkäilijä