Sattuneesta syystä - eli pitäis tehdä yksi iso päätös - olen tehnyt kovasti aivotyötä viime aikoina. Päätös on suuri. Minulla on liian vähän tietoa tehdäkseni päätöstä vielä. Saan tietoa lisää aivan kohta puoliin. Viikon sisään. Mutta silti käytän 99% valveillaoloajastani tämän asian vatvomiseen - päässäni ja myös ääneen, jos joku läheinen sattuu olemaan sillä etäisyydellä, että voidaan olettaa hänen kuulevan minun puhuvan (vaikka lukisikin oikeasti viereisessä huoneessa Tekniikan Maailmaa tai olisi puhelimen toisessa päässä laskenut puhelimen pöydälle ja leipoisi mustikkapiirakkaa).
Pelkään, että aivoni on nyt pakotettu liian aikaisin (= kapasiteettiaan enemmän) hengelliseen työhön (pakottaja olen minä itse):
Sen vuoksi myös blogissa on ollut hiljaista. Kun tämä vaan miettii ja pohtii. Aivotyö ainakin väsyttää, mutta kuluttaakohan se samassa suhteessa ollenkaan :) Toivottavasti. Olen ollut niin uupunut, että nukuin jopa täysin tapojeni vastaisesti tässä päivänä muutamana 1,5 tunnin päikkärit... aiKkauhee!
Liikunta kuitenkin etenee entiseen malliin. Hamstring on ollut yllättävänkin hiljaa intensiivi kuuma-kylmä-venyttely-hoidon myötä. Viimeksi (ihan unelma hyvin sujuneen yli tunnin) lenkin jälkeen jalkaani ilmestyi kehräsluun alapuolelle ihan jalan sivun alareunaan puolikkaan herneen kokoinen patti, joka oli turkasen kipeä... Jonkinlainen pieni lihasperäinen rasitus/repeämä/juttu arvelin itse... Itse ärsyttävyys.
En ole juossut sen jälkeen. Total Combatin kesti hyvin ja muut jumpat myös. Nyt patti painunut pois ja aristuskin taakse jäänyttä elämää, joten tänään Total Combat, mutta loppuviikosta pieni maltillinen lenkkikin. Urheilija ei tervettä päivää nää :)
Silti ilon kautta mennään!
t TM
Toi ajatus urheilijasta ja terveistä päivistä on itsellänikin käynyt aika usein mielessä!
VastaaPoistaAivan ihana tuo kuvateksti!...Ja tsemppiä päättämiseen, se on itselleni välillä tosi hankalaa.