Ja nyt tarkoitan ihan kaiken!
Ajaisin bussin itse työpaikan kulmille. Sanomattakin selvää, että hoitaisin kaikki työpaikkani asiat paremmin, nopeammin - ihan itse! Kaikki tuntuvat hitailta. Hommat ei suju. Jankataan samoja asioita. Mikään ei etene mihinkään. Tai etenee hitaasti. Iltasella sitten ajaisin bussin takaisin kotiin. Täyttäisin lähikaupan tilauslomakkeet järkevillä tuotteilla ja varmistaisin, että niitä on riittävästi hyllyssä. Hommaisin tarpeeksi kassahenkilökuntaa. Harjasin jalkakäytävät. Huolehtisin, että pihavaloissa on toimivat lamput. Kaikissa.
Tällaisina päivinä on vaikea saada itsensä katsomaan peiliin, hidastamaan ja myöntämään, että mahdollisesti oma hallitseva piirre onkin kärsimättömyys (kaikkivoipaisen supersankarimaisen suorituskyvyn sijaan). Välillä sitä vain on niin täynnä tätä tärisevää energiaa, että näkee valopalloja.
Onneksi kotipesässä asuu kärsivällisiä olentoja, jotka eivät meikäläisen valopalloista piittaa. Niillä on omat maailmat. Ehkä nekin joskus tärisevät valopallo-energiasta omissa maailmoissaan. Tai ehkä ne eivät ole näin kärsimättömiä. Ehkä niiden energia on erilaista. Virtaavaa valoa kuin revontulia?
Ajattele, jos olisi kärsivällinen. Tasapainossa. Rauhallisesti paikallaan. Osaisi odottaa. Vuoroaan. Antaa tilaa toiselle, joka ei ole hidas ja tyhmä vaan rauhallisempaa virtaa. Vähemmän levotonta.
Seuraa pirkkaniksi niille, jotka tunnistavat valopallo-energian:
Sido itsesi sukkahousilla joogamattoon ja patteriin. Pyri harjoittelemaan aurinkotervehdys ja muutama muu asana ennen kuin rimpuilet itsesi irti...
Ihana vapaa viikonloppu edessä. Käytän sen rauhan etsimiseen (ja joulusiivoukseen).
Levollista viikonloppua, ihanat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!