Sivut

maanantai 5. joulukuuta 2011

Tukeva Tyttö

Kaneli kommentoi mukavasti edellistä postaustani ja kertoi käyttämäni (laajasti viljelemäni) Tukeva Tyttö-ilmauksen hymyilyttävän häntä. Jäin oikein ajattelemaan asiaa...

On ihan totta, että sivupalkissa kulkeva painolukemani näyttää siltä, että käyttämäni ilmaus on liiottelua, mutta (ensinnäkään ei ole tapana liioitella - lähipiirini meinaa nyt kuolla nauruun - ja toiseksi) olen pieni (lue: lyhyt), joten olen hädintuskin normaalipainoinen näissä lukemissa, enkä todellakaan mikäään laiha.



Kuitenkin suurin syy, miksi edelleen suvereenisti käytän ilmaisua on se, että omasta mielestäni olen edelleen tukeva tyttö. 10 kg painonpudotus ei ole minäkuvaani juurikaan muuttanut. Kyllä, jotkut vaatteet ovat käyneet liian suuriksi ja vatsa ei ole kumartelun esteenä, mutta kyllä minäkuvani on edelleen - t u k e v a!

Kyllä liikunnan ilon uudelleen löytäminen ja painon hallintaan saaminen on tuonut paljon positiivista elämääni ja itsevarmuuttakin. Oikeastaa kallisarvoisimpia saavutuksia ovat kuitenkin olleet ne "minä pystyn"-onnistumiset! Kun huomaa, että aikaisemmin huonosti kohtelemani keho pystyykin yllättäviin suorituksiin. Niin kuin nyt vaikka juoksemaan 10 km.

Kerroin jo aikaisemmin hämmentävästä kokemuksesta, kun myyjä sanoi minulle vaatekaupassa, että "ässä riittää, kun olet noin siro" ja minä ajattelin lähinnä, että "kauheen kiusallista noin hankala hahmotushäiriö tuollaisessa ammatissa".

Ikinä missään en kehtaisi sanoa ääneen, että olen normaalipainoinen (hävettää kirjoittaakin se tähän). Moinen ylimielisyys aiheuttaisi punastumisen ja noloja hallitsemattomia naurahduksia. Ja siis oikeasti painon vaihdellessa päivien mukaan en toki aina olekaan normaalipainoinen, että sikäli olisikin todella röyhkeää mennä sellaista väittämään (varmistamatta asiaa ensin puntarilla)!

Mutta projektini edetessä on varmasti jossain vaiheessa pakko miettiä, olenko jotain muutakin kuin tukeva tyttö...

tTM

5 kommenttia:

  1. Tiedätkö, että olen monta kertaa hymyillyt tuolle Tukeva Tyttö ilmaisullesi. Ajatellut sen olevan huumoria ja kuuluvan hauskaan kirjoitustyyliisi, mutta se onkin syvällisempi juttu. Ymmärrän sen kyllä tosi hyvin. Vaikka laihtuu, tekee hyviä muutoksia elämäänsä, JUOKSEE (!), on siitä tutusta negatiivisesta minä-kuvasta todella vaikea päästä eroon.
    Mutta kyllä sä kohta voisit jo siitä luopua entinen tukeva tyttö:)

    VastaaPoista
  2. Mitä häpeällistä on sanoa olevansa normaalipainoinen? Ole ylpeä siitä, mitä olet saavuttanut! Vaikka et olisikaan se kaikista hoikin, niin mieti kaikkea, mitä olet saavuttanut ja miten askel askeleelta muutat elämääsi. :) Minä käytän edelleen ja tulen käyttämään koon 44 housuja ja koon 40 yläosia, mutta hitto vieköön, mikään ei estä minua olemasta ylpeä siitä mitä olen, normaalipainoinen. :)

    Entäpäs jos se S-kokoista vaatetta suositellut myyjä ei ollutkaan tilanteessa se, joka oli hahmotushäiriöinen? ;)

    VastaaPoista
  3. Kanelin kommentti pysäytti ihan oikeasti nyt ajattelemaan koko asiaa! Kai se tukeva tyttö on vähän huumoriakin, mutta jos minulta kysyttäisiin (yksityisesti tai julkisesti) kumpi olen... vastaisin varmasti tukeva ennen normaalipainoista. Surullista mutta totta.

    Olen kyllä onnellinen ja ylpeäkin saavutuksistani, mutta silti tuntuu, että jos sanoisin olevani normaalipainoinen, ihmiset nostaisivat kulmiaan ja ajattelisivat (ääneen), että tuo tukeva ihminenkö??? :) Tukevan tytön identiteetti on paljon tiukemmassa kuin kilot konsanaan!!!

    Ja mitä ihmettä koko tällä asialla on väliä? En minäkään mieti ihmisiä - läheisiä tai kaukaisia - että mikähän kenenkin bmi on!? Eikä kenenkään painolla ole mitään väliä minulle. Tuskin kukaan muukaan (ainakaan tosissaan) aktiivisesti ajattelee toisten painoa.

    Ja Q! Sinä NÄYTÄTKIN normaalipainoiselta! Ja juokset puolimaratoneja! Että sietääkin olla ulkonäkö-pystymis-onnellinen! :) Tavoitteeseen pääseminen tarkoittaa sitä, että joutuu vielä työstämään päätäänkin. Ei ikinä valmista :)

    VastaaPoista
  4. Voih, toivottavasti en loukannut sinua kommentillani! :/ Ajattelin oikeasti ilmauksesi olevan humoristissävyisen kirjoitustyylisi tuotos, nimitys itsellesi. Enkä osannut lainkaan ajatella, että voisit kokea itsesi edelleen isoksi.

    Sinällään tuon minäkuvan kanssa painimme varmasti jokainen. Pää ei pysy samassa tahdissa kropan muutosten kanssa. On kenties helpompaa (turvallisempaa?) nähdä itsensä isompana kuin pienentyneenä, vaikka tulokset ja peilikuva kuinka todistaisi muuta. Meihin on iskostunut niin lujasti se, mitä olemme olleet. Niinpä uusi ulkomuoto voi tuntua pelkältä unennäöltä, utopialta, jopa pelottavalta.

    Mitä jos katsoisit joku päivä peilin edessä itseäsi silmiin ja sanoisit rakastavasi itseäsi. Voisit todeta siihen samaan syssyyn, että muutos on merkittävä: tukevuus on poissa ja normipaino on tullut jäädäkseen. Luota näkemääsi, luota kokemaasi, luota positiiviseen palautteeseen!

    Työstetään yhdessä päämme ymmärtämään muutosten todellisuus :)

    Halauksin Kaneli, joka todistelee itselleen olevansa "enää" lihava (ei siis läski)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih! Tulin vasta nyt lukemaan tämän (28.1.). Et todellakaan loukannut vaan herätit ajattelemaan ja se oli todella tarpeellista! Käytin huoletta nimitystä, enkä ajatellut sitä syvemmin. Ja syytä oli! Voin käyttää nimitystä edelleen, mutta pikkuhiljaa enemmän ja enemmän huumorilla. Kiitos!

      Poista

Kiitos viestistäsi!