Pidempään blogiani lukeneet ovat saattaneet ihmetellä, miten olen ottanut tällä kertaa niin tyynesti sen, että painoni alkaa kuutosella. En ole heittäytynyt sanallisesti selkä kaarella kirkumaan virtuaalimaailmassa. En ole kertaakaan syyttänyt äitiä, universumia, yhteiskuntaa, suklaan valmistajien salaliittoa tai ketään/mitään muutakaan näistä lukemista. Siihen on syykin.
Ei nimittäin tunnu läskiltä.
Numerot ovat kerrankin numeroita. Ei tunnu laihaltakaan, mutta ei tunnu läskiltä! Tämän päivän sisäpyöräilyssä olin vahva ja hiki lensi. Tukeva tyttö on kerrankin hiljaa ja seuraa uteliaana vierestä mitä tuleman pitää.
tTM
Kuulostaa hyvältä, senkin tukeva tyttö <3
VastaaPoistaÄlä muuta sano! On tämä ainakin vaihtelua huomattavasti yleisemmän lähestymistapani, märehtimisen, sijaan! Nyt tämä vaan kerta kaikkiaan jatkaa etenemistä oikeaan suuntaan, eikä takerru pieniin asioihin kuten numeroihin! Elämä on <3
VastaaPoista