Uimahalli kutsuu taas. Koska ei tässä muutakaan nyt ole... Näillä mennään. Pientä lenkkiä jalka on kestänyt kohtuullisen hyvin (tämän aamun koiralenkin tein jopa vahingossa ilman kipulääkettä, kun sen unohdin lähtiessä ottaa eli tilanne aika hyvä).
En ole erityisen innoissani uimahalleista (niissä kuitenkin tosi paljon aikaa yhteen aikaan sattuneesta syystä viettäneenä, en niitä suinkaan inhoakaan), mutta sinne suuntaan, koska vesiliikunnan pitäisi olla juuri sitä älyttömän hyvää kuntoutusta tähän saumaan. Hyvä. Sitten sitä. Sisulla.
Sanoisin, että jalka on parempi. Ainakin parempi kuin lähtötilanteessa. Läheiseni eivät täysin allekirjoita varpaani vahvistumista, mutta myöntävät kyllä, että ei se ainakaan heikompi ole kuin aikaisemmin. Ajoittain puutunut alue kutisee ja pistelee todella rajusti. Toivon, että se on hyvän merkki, että tunto palailee? Toiv.
Ruokailu nyt paremmassa jamassa kuin alkuräjähdyksen jälkeen. Reaktioni oli silloin täysin käsittämätön: pudotin käsistäni kaiken terveellisen vihannekset, hedelmät, kasvikset ja söin täysin holtittomasti. Päästäni deletoitui kaikki paitsi "ei paljoa"-ohje. Eli päivän kaikki syömiset saattoivat olla Subway-leipä ja suklaapatukka + kahvia ja light limua tai suklaajäätelöä, viisi viinirypälettä ja kanaa - ai niin ja kahvia ja light limua... Siis mitä ihmettä??? En ole subwayssä käynyt vuoteen, selkä poikki ja samantien sinne! Ihan käsittämätöntä. Paitsi että suuhuni työntämät ruuat olivat täysin riittämättömät päivän energiaksi myös sisällöltään sellaiset, ettei ne ainakaan millään tavalla tukeneet paranemista. Sitten sain itseni sen verran järkiini, että palasin järkevään ruokarytmiin ja tervelliseen ruokaan, mutta herkut jäivät tyynesti tönöttämään ruokalistalleni... Nyt on jo sen verran itsevarmempi olo, että olen saanut myös herkkupuolta kuriin.
Mutta järkytyseni on yhtä suuri edelleen. Ensin selkä tuotti valtavan pettymyksen, mutta että itsehillintä ja elämän hallinta heti perään... uskomaton suoritus minulta. Jälleen kerran. Mutta niinhän sitä sanotaan, että ihminen on erehtyväinen ja kriisit mittaavat ihmisen kykyä selviytyä haasteellisissa tilanteissa... no nyt on mitattu! Kuitenkin tiedän, että saan elämän haltuun. Vähitellen. Siihen on pakko minunkin tyytyä.
Aurinkoista sunnuntaipäivää! Mä lähden tästä uimahallille vesijuoksemaan!
C U t. TM
Täällä samansuuntaiset suunnitelmat...mutta ei vielä ei vielä...Jouduin nimittäin perumaan uimakurssini kun polvi rikkoontui juuri ennen kuin kurssi alkoi...no ens syksynä sitten uudelle kurssille.
VastaaPoistaVesijuoksu-kävely on todennäköinen ohjelma..mutta ei vielä!
Toivottavasti treeni sujui hyvin! <3<3<3
Kyllä. Hyvin sujui. 50 min hurahti - enempää en olis jaksanut... Nyt jalka hellä, mutta tässä juuri kuulostelen, että taidan kuitenkin selvitä ilman Panacodia... sepä jotakin olisi se! Ja Daisy, ei liian aikaisin! En osaa neuvoa malttia, mutta voin toivoa sitä toisille, vaikken itse hallitse :) Ite oot <3 <3
VastaaPoistaPettymys oman itsehillinnän pettämiseen on tuttu juttu. Aina se harmittaa, kun tuntuu, että tulee takapakkia, mutta hienosti olet taas päässyt paremman syömisen raiteille, joten älä piiskaa itseäsi liikaa.
VastaaPoistaJa tuo välilevy-ongelma on varmasti ottanut ihan hirveän koville henkisestikin, joten siihen nähden tosi hienosti sinulla on mennyt.