Olen aina ollut itsenäisempi kuin Scarlett O'Hara (ja paljon vähemmän tylliä) ja tänään, kun liukastuin ulkona, tarrasin työtoveriini kiinni "pelasta minut"-asenteella... Ennen olisin liukastellut ilolla eteenpäin, moisesta mitään piittaamatta. Kyllä huomaa, millaisessa hälytystilassa henkisesti olen koko ajan. It is happening again...
Vaikea listata, mikä tässä nyt oikeastaan surullisinta on, mutta aika ykkösiä vetelee myös tämän hetkinen ruokailuni. Tänään olin jo ihan normaalisti työpaikallani, joten tuli syötyä myös oikea salaattilounas (hyvä minä, yksi piste). Kotiin on kannettu niin salaattiaineksia, vihanneksia kuin hedelmiäkin (tästä ei saa vielä pistettä). Mutta se mitä syön, onkin sitten se surullisempi asia... Olen löysäillyt ihan kautta linjan. Määrällisesti kamalan suuria määriä ei ole mennyt mitään, enkä usko, että kalorimäärätkään ovat varsinaisesti tähtitieteellisiä, mutta sisältö, oi sisältö, se mättää pahemman kerran.
Kasvikset loistavat poissaolollaan. Hedelmät tummuvat kulhoonsa. Herkut ovat hiipineet ruokavalioon käyttäen tekosyynä ystävänpäivää, lapsen megakuumetta ja pitkästymistä. Mitä tehtäis? Syödäänkö vähän jäätelöä? Voi taivas! Ja tänään suklaata.
Minusta on tullut nykyään niin kamala valittaja, että en itsekään jaksa lukea tekstejäni, mutta lupaan tästä vielä ryhdistäytyä. Ei huomenna eikä maanantaina vaan tänään. Just nyt.
Eikun rantaan tallentamaan filmille (muistikortille) päivän viimeiset auringon säteet ja katsomaan, mitä kamera tykkää tästä rapsakasta pakkasesta. Minä ja koira vedetään nyt rotsit niskaan ja lähtee hiipimään kohti merta. Kuullaan!
Onneksi tämä terveellisempi elämä alkoi juuri nyt :)
t. TM, joka juuri otti itseään niskasta kiinni
Tekosyitä minäkin toisinaan käytän, suosikkejani ovat " raskas päivä töissä", " kuukautiset alkavat" :) tsemppiä ja otahan kunnon niska-perseote itsestäsi ;)
VastaaPoistaKiitos :) Näin se on tehtävä, kun ei mua kukaan muukaan voi kuriin pistää! Itse on tehtävä sekin :)
VastaaPoistaKoko elämä on yksi suuri ihana tekosyy <3
VastaaPoistaSe on kuulkaa naiset niin, että fyysisen rajoitteen myötä taantuu jotenkin oraaliselle tasolle. Kunhan taas jalka kulkee ja nousee, niin syömisistä tulee toisarvoisia asioita. Näin ainakin itselleni selittelin asiaa :D
Näin se kuule on! Vaikka hermo on "vain" pinteessä selässä niin se, mikä kokonaan katkesi, on käden hallinta silloin, kun se lappaa herkkuja suuhun... tsiisus! Mutta nyt täytyy vähitellen palautella mieleen, miten ihanaa oli, kun ei ollut hiilaripöhnää laisinkaan eikä vatsa pömpöttänyt (no se alapössy toki on, mutta...) ja sitten vaan sitä olotilaa kohti! Uusi elämä - here I come!
VastaaPoista