Jalan kuulumiset

Dramaattisena liioittelijana, mutta myös ikuisena optimistina, olen sitä mieltä, että jalkani on parempi. Siis tunto- ja liikepuutos on jokseenkin ennallaan (vaikka perheen jäseneni saavat vartin välein kokeilla, joka tonus olisi varpaaseeni ilmaantunut - että kyllä täällä valmiina ollaan ihmeparantumisenkin varalta). Kuitenkin se jatkuva polttelu ja kihelmöinti on hävinnyt.

Myös kivut ovat huomattavasti vähempänä (ja tämähän on hyvän merkki?). Pärjään nimittäin pelkällä tulehduskipulääkkeellä. Ainakin tällainen suhteellisen leppoisa elämä onnistuu. Maanantaina lähden töihin ja silloin mitataan sitten oikeassa elämässä selviytymistä.

Liikkuminenkin on varmempaa. Ylämäet ovat hankalampia (siinä ontuminen tulee melkein väkisin mukaan kuvaan), mutta tasaisella pystyn liikkumaan aikas kivasti (omasta mielestäni). Koirapuistossa seisoskelu oli myrkkyä, kun siirtyily ei auta, kun alusta on aina epätasainen, mutta kävely omaan tahtiin onnistuu hyvinkin.

Vaikka itku meinaa päästä, kun katsoo ohi juoksevia lenkkeilijöitä, niin olen päättänyt ottaa tämän kokemuksen nyt siltä kannalta, että tulipahan sopiva syy kokeilla muita vähän lempeämpiä lajeja entisten rinnalle. Olen todella pitkään vaahdonnut kokeilevani joogaa, aloittavani säännölliset pilates-tunnit, jne. Entäs venyttely... Olen yrittänyt saada itseäni sen suhteen kuriin jo hyvän aikaa. No nyt on aika! Samoin vesilajit ovat jääneet todella vähälle pitkään! En edes muista milloin olisin käynyt uimassa tai vesijuoksemassa. Takaisin ohjelmaan nekin siis.

Enhän minä tästä iloinen ole enkä edes oikeasti mitenkään sopeutunut tilanteeseen, mutta yritän kuitenkin. Parasta tilanteessa on, että minulta ei mennyt kuitenkaan liikuntakyky kokonaan. Rajoituksia tuli, ainakin joksikin aikaa, mutta kuitenkin saan liikkua, mikä on kyllä mielenterveydelleni yksi edellytys. Tästä kertoo ystävieni tarjoama apu tilanteeseen: useampi ystäväni on tarjoutunut ottamaan perheeni luokseen, jos en pääse liikkumaan... hienoa! On siis yleistä tietoa, että luonteeni ei jalostu, jos en pääse purkamaan levottomuuttani lenkkipoluille... Kiitos ystäville! :)

Aurinko sentään paistaa jalkapuolenkin pihalle, joten eikun vähän ulkoilemaan ja lupasin lähteä sentään kauppakeskukseen pyörähtämään - huomiseen ystävän päivään täytyy (kaikesta huolimatta :)) valmistautua!

Rauhaa ja rakkautta!

t Takis