Zumbahurmaa ja suhteeni zumbaan

Vietän saldovapaitani ja tänään kunnostauduin jo aamusta zumbaan. Voi, taivahan vallat! Sali oli täynnä (Mistä ihmeestä nämä ihmiset tulevat? Eikö kenenkään tarvii olla päivisin töissä? No voisiko sitä paremmin vapaan aamupäivän käyttää kuin suunnaten jumpalle) ja hiki lensi ravistusten mukana ympäriinsä. :) Ihanaa! Tunti armotonta veivaamista! Pelkkää parhautta :)

Omasta mielestäni en ole erityisen tanssillinen ihminen (en myöskään todennäköisesti kenenkään muunkaan mielestä :)). Olen kyllä tanssinut jossain vaiheessa, itseasiassa ihan jonkun verran, mutta se kuului yhteen elämänvaiheeseen ja jäi taa ajat sitten. Minkään sortin dance aerobic ei lumonnut minua missään vaiheessa. Tai rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että en ole koko lajiin tutustunut. Tuntui aivan vieraalta minulle. Minulla oli silloin menossa joku Power, Pump, tms vaihe, jota seurasi spinning-vaihe... Muutenkin koko aerobiccaaminen jäi osaltani varsin vähäiseksi. Joku steppi joskus. Siinä kai se oli.

Zumba rantautui liikuntakeskukseemme minulle juuri oikeaan aikaan. Spinning alkoi olla aavistuksen tylsä ainoaksi lajiksi ja kaipasin uutta hikilajia. Pump ja Total Combat hoitivat lihaskunnon enemmän kuin tehokkaasti. Zumbaa menin kuitenkin kokeilemaan lähinnä sen takia, että kuulin useammalta ystävältä, kuinka kivaa tunneilla oli. Toinen hyvin kohdallani toiminut mainoslause oli "jos osaat kävellä, osaat zumbata". Joo, kyllä mä osaan kävellä.

Ensimmäisen tunnin jälkeen olin koukussa. Lähinnä sen vuoksi, että koskaan en ollut osannut kuvitella, kuinka tehokasta voisi olla laji, joka on todella hauska. Tunnin jälkeen tuntui sekä reisissä että pakaroissa. "Spurtit" zumbassa näkyivät pian myös juoksulenkillä kunnon nousuna. Ihan huippua! :D

Tämän päivän zumba oli taas sellainen Hyvä Zumba. Pääsi veivaamaan ja hyppimään niin paljon, että oli harmi, kun ei ollut sykemittaria mukana, mutta toisaalta eipä sen antama tieto olisi tilannetta mihinkään muuttanut. Jo nyt tuntui tunnin jälkeen niin hyvältä! Tunti oli riittävän rankka, mutta ei liian rankka. Aina voi kuitenkin itse säädellä sitä, kuinka paljon hyppelehtii, jos tuntuu liian rankalta. Yllytyshullunahan minä luonnollisesti hypin viimeiseen ponnahdukseen asti... Minkäs sitä luonnolleen voi. Tämä ihku ohjaaja vetää onneksi myös torstai-illan zumban. Sinne siis!

Huomenna ajan pyörällä töihin. Hoidan ruokailut terveellisesti ja sopivasti. Mielenrauhaa etsien jatkan eteenpäin. Ja muistan, että tässä Uudessa Elämässä kyse on koko elämän mittaisesta projektista. Nautin niistä asioista, jotka hyvin sujuvat ja korjaan erehdyksistä oppien niitä, missä vielä on kehittymisen varaa! Hyväksyn sen, että en koskaan ole kokonaan valmis. Onneksi on aina uusia asioita, uusia näkökulmia, joihin tutustua, joista oppia ja innostua! Ilo ja innostus lienevät avaimia onnistumisen oveen!



Olen iloinen, että olet kanssani tällä tiellä!
Aurinkoa ja onnistumisia päivääsi!

t. TM