Yhteenvetoa ja tulevaisuuden suunnitelmia

Nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mistä tähän on tultu. Mutta myös voitonriemun keskellä, muistuttamaan itselleen, että vielä ei olla maalissa suinkaan! Henkisesti tosi tärkeän alituksen jälkeen olo on "väsynyt, mutta onnellinen" :)

Projektini lähtöpaino näkyy reunan seurannassa. En pysty ymmärtämään, miten en oikeasti tosissani puuttunut asiaan aikaisemmin. En tuntenut painoa yhtään omakseni. Oli hankala olla ja häpesin löysää olomuotoani. Ja silti en tehnyt asialle oikeasti mitään. Vahvistin vain pahoja tapojani. Viihdyin sohvalla ja harmittelin, kun en löytänyt mitään mukavaa päälleni!



Havahduin viime vuoden vaihteessa. Oliko syynä lähestyvä neljänkympin rajapyykki vai monet yksityis- sekä työelämään liittyneet yhteensattumat. Tarkkaan ottaen varma en ole itsekään siitä, mitä tapahtui. Kyllästyin siihen, että mietin seurassa, olenko tukevin porukasta tai ihastelin muiden vaatteita yms. ja ajattelin, että minäkin haluaisin olla noin laiha... Lisäksi työterveystarkastuksessa nostettiin jälleen kaikki ylipainoon ja liikunnan puutteeseen liittyvät riskit esiin. Itsekin tajusin, että en jaksa niin paljon kuin haluaisin. Todennäköisesti monien asioiden summana oivalsin, että voin tehdä itse asialle jotain! Voin näyttää hoikemmalta ja urheilullisemmalta. Voin olla virkeämpi ja voida paremmin.

Alkuhan oli loppujen lopuksi helppoa. Muutin ruokailutottumuksia terveellisemmiksi ja aloitin liikunnan. Tulosta tuli nopeasti. Ensimmäiset viisi kiloa lähti varsin helposti ja nopeasti, mutta sitten tyssäsi hetkeksi monestakin syystä. Ruokailu vähän repsahti. Keskityin liikuntaan. Liikunnan tuoma hyvä olo huumasi ja tuloksia tuli muilla areenoilla kuin painon pudotuksessa. Hyvä asia tämäkin, painohan on vain luku. Loman jälkeinen kalenterin ääreen pysähtyminen kuitenkin palautti mieleen kaikki projektin osa-alueet.

Kurinpalautus auttoi, mutta keikuin 61 kilossa niin kauan, että aloin epäillä, että vika on vaakassa. Että se ei vaan pysty näyttämään 61 pienempiä lukuja! Että se on jotenkin jumissa ja minä en. Ärsytti nähdä tuttavia pitkästä aikaa, jotka sanoivat, että olet laihtunut kesän aikana ja sehän ei pitänyt paikkaansa! Varmasti kesä näkyi vartalossani, koska liikunta (itse olen sitä mieltä, että juoksu eniten) muokkasi vartaloani kesän aikana selvästi parempaan suuntaan. Vyötärö tuli näkyviin, käsiin ja jalkoihin tuli lihaksia (kai sitä rasvaakin vähän paloi). Mutta siis painohan ei liikkunut yhtään mihinkään suunntaan! Ärsyttävää ja olo levoton! Tähänkö se jäi. Kaikki muut (siis ihan kaikki muut) pystyy laihtumaan vain minä en!

Suuri helpotus on, että vihdoin palikat ovat uudelleen kasassa. Tarkistin uudelleen syömisiäni. Liikunnalle en ole tehnyt yhtään mitään, koska siihen on (TA-DAA!) ihan oikeasti jo muodostunut jonkinasteinen riippuvuus ja olo tulee heti levottomaksi, jos ei pääse liikkumaan. Eikä pelkkä koiralenkki enää riitä. Tunnin rivakka kävely koiran kanssa toki kuuluu ohjelmaan, mutta sitä en laske liikunnaksi, mutta jos lenkki juostaan (koiran kanssa tai ilman) niin se on jo liikuntaa! :)

Nyt siis pää kylmänä eteenpäin. Mikään ei motivoi niin hyvin kuin tuloksen tekeminen! Painoni ei aikoihin ole alkanut viitosella. Nyt keskityn siihen, että pääsen tarpeeksi kauas siitä kuutosesta ja täällä viitosalkuisissa on tarkoitus pysyä - lopullisesti! BMI normaalialueella, kunto ja jaksaminen parempaa!

Loppuun yksi mielestäni kaunis nainen. Motivoimaan.



Olkoon Voima kanssanne!
t. TM