Joku viisas jossain joskus (eli mun sisko) kertoi, että tällaisessa Uuden Elämän aloittamisessa kriisin kohdat ovat kahden ja kuuden viikon kohdalla - onko kukaan päässyt siitä eteenpäin, että olisi kertonut, missä kohti se seuraava tulee?? Joopa joo. Kuudes viikko menossa ja voimat vähissä.
Jonkun sortin flunssa on ollut vieraanamme jo jonkin aikaa. Vähitellen olen aloittanut liikunnan silti! Ei jaksa odottaa paranemista ja kun lämpöä ei ole (vain pientä räkäisyyttä ja joka aamu kipeä kurkku), olen varovasti liikuskellut jo. Uintia ja hiihtoa - no joo molemmat melkoisen rankkoja lajeja, mutta voi niitäkin rauhallisesti tehdä... Ongelma ei ole oikein tässäkään.
Ongelma ei varsinaisesti ole keittiössäkään! Ruokailu sujuu hyvin. Olen syönyt kaksi kertaa karkkia (siis kerrallaan 2-4 kpl) ja kerran pullaa eli en edes ajattele, että olisin varsinaisesti repsahtanut. Tämän verran kuuteen viikkoon sallin hyvinkin itselleni. Tästä ei kuitenkaan tapaa saa muodostua! Ettei sokeri hiivi takaisin elämääni salakavalasti!
Yritän pysyä lujana. Ajatella, että kaikki on valmiina, että mä osaan tämän, että tämä on ihan mahdollista... Samalla kuitenkin peilikuva tuntuu ilkkuvan minua. Tein sen virheen, että hoikistumisen myötä kävin sovittamassa uusia rintaliivejä - pukukopissa. Se oli virhe! Minäkuvani oli ollut hyvän painokehityksen jälkeen optimistinen. Järkytys oli niin suuri, että en ole toipunut siitä vieläkään! Nyt kuitenkin on pysyttävä lujana. Muutosta ei tapahdu ainakaan siten, että nyt luovutan. Voisipa antaa itselleen potkun persuksille!
Murjottavana eteenpäin, mutta eteenpäin kuitenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!