Sivut

torstai 5. heinäkuuta 2012

Tapaaminen

Vähän yhtäkkiä, yllättäen, ainakin kovin extempore tapasin Kanelin! Outoa ja mukavaa yhtäaikaa. Miten joku joka tavallaan on ihan vieras, on toisaalta niin kovin tuttu. Aika ihanaa.

Minä rakastan anonymiteettiäni täällä. Ne harvat tutut, jotka olen "päästänyt" tai jotka ovat ihan itse tänne löytäneet, kestän ihan hyvin, mutta kasvoillani en ole tätä valmis tekemään. Syystä on esitetty monia arvauksia! Minä ja Sisko lähinnä :) ja ne syyt ei nyt liity suoranaisesti mun naamaan...

Onhan TM kuitenkin jotain muuta kuin minä itse. TM on tämän blogin päähenkilö, kertojaminä, joka muistuttaa minua todella paljon olematta kuitenkaan sama. TM on ikään kuin pala minusta ja se pala riittää tähän tarkoitukseen hyvin.  




Keskustelimme paljon bloggaamisesta. Siitä mitä se on ja miksi sitä tekee. Miksi sitä melkein katoaa samaan tyhjyyteen, josta on tähän virtuaalimaailmaan ilmaantunutkin ja sitten kuitenkin palaa takaisin. Jokaisella bloggaajalla lienee ne omat syynsä. Mitä se bloggaaminen kenellekin antaa.




Tapaamisemme sai minut vakavissaan miettimään mm Quantinan blogista löytyvää miitti-ehdotusta. No olen minä sitä varovasti harkinnut aikaisemminkin. Ehkä minäkin. Melko varmasti. Niillä omilla kasvoilla (jotka muuten sai "hieman" liialti aurinkoa eilen, kun istuimme rantaan unohtuneina puhuen ja puhuen - voiko sanoa tuntikausia :)).

Kotiin palattua Mies näki punaiseksi paahtuneen nenäni ja naureskeli, että "sinä se et opi". Teki mieli sanoa, että nyt olet muuten harvinaisen lähellä totuutta (ja tämä ei koske pelkästään nahkansa polttamista), mate!


(Kohtuudella - look who's talking!!!) Aurinkoa päivääsi!

tTM anonyymi bloggaaja :P

8 kommenttia:

  1. Tule vain. :) Minäkin bloggaan anonyymisti, tosin toisella tunnuksella, toisessa blogissa omalla nimelläni ja omalla naamallani. Laihdutus tuntui aluksi niin arkaluontoiselta, että en halunnut irl-ihmisten löytävän läskejäni. Nyt tuntuu jo, että voisin aivan hyvin tuoda itseni näkyviin. Ehkä jonain päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta, Brego! Ihailen kaikkia, jotka tulevat omalla naamallaan kertomaan tarinansa ja se on mielestäni hienoa... Mutta sitten jos itse pitäisi niin SE TUNTUU oudolta :DD

      Poista
  2. Aivan mahtavaa, että tapasitte!
    Olen itse miettinyt näitä samoja asioita. KUKAAN ei tiedä blogistani. Tai ainakaan kukaan ei ole sanonut tunnistaneensa minua. Anonyymina on helpompi kirjoittaa tietysita asioista. MUTTA...olen täällä blogimaailmassa "tutustunut" niin upeisiin ihmisiin, että olisi todella ihana tavata teitä livenä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi todella hienoa tavata Sinutkin, Taina! Mutta hyvin ymmärrän, kuinka anonymiteettikin houkuttelee. Kovin kahden vaiheilla olen, mutta kuitenkin taidan kallistua miitin puoleen :)

      Poista
  3. Voin vannoa, että miittiin uskaltautuminen kannattaa! Jyväskylässä oli niin ihana tavata kaikki ihmisiä, joista jokaisella on oma tarinansa ja tiensä, mutta joiden kanssa koki olevansa niin samalla aaltopituudella. Ikään kuin olisi jakanut salaisuuden. :) Ja meidän kahden pitää ihan ehdottomasti voivotella ja jakaa kaikkia kauhukokemuksia välilevynpullistumista! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä näillä puheilla olen tulossa ja toki olisi hienoa vertailla tunto- ja liikepuutoksia :DDD Luulen, että tässä kesän aikana vaan into kasvaa - niin ihanaa oli nähdä Kanelikin - livenä!

      Poista
  4. Yhtäkkinen ajatushan se oli tavata, mutta eipähän ehtinyt päiväkausia jännitellä! :) Ihanaa oli, kiitos vielä! <3 Ei tämän tapaamiskokemisen jälkeen enää kait malta olla menemättä blogimiittiin ja olla tutustumatta moniin ihanaisiin blogisiskoihin!

    Anonyymiys on tietynlainen turva ollut ainakin itselleni. On voinut suoltaa ajatuksia sellaisenaan. Avata sellaistakin, jota ei virtuaalimaailman ulkopuolellakaan tunne haluavansa puhua kovinkaan monelle. On toisaalta hassua "piilotella" itseään ollen kuitenkin koko ajan tietoinen siitä, että kuka tahansa voi lukea blogia, kuka tahansa voi tunnistaa päähenkilön. Ehkä sitä bloggaakin luullen olevansa anonyymi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuokin on aivan mahdollista. Ainakin minulle on tullut vastaan tilanne, jossa lukija on minut tunnistanut :) Ja sekin oli ihan ok. Kai, varmaan, miittiä kohti!

      Poista

Kiitos viestistäsi!