Summer wonderland

Olen niin lomalla, niin lomalla. Juoksut on kulkenut hyvin. Sunnuntaina oli pidemmällä lenkillä taas ihan voittajafiilis ja tuntui, että olisi jaksanut vaikka kuinka kauan, mutta julmettu ukkonen keskeytti lystinpidon. Vettä tuli niin, ettei eteensä nähnyt. Toisella kädellä yritin suojella puhelinta kastumasta (ettei sports tracker vaan mee pois päältä) ja toisella kädellä pyyhin kasvojani koko ajan nähdäkseni edes vähän (ja välttääkseni hukkumisen). Tämä nyt on valitettavasti tällainen kalajuttu, että olisin jaksanut ties minne, mutta kun...

Loman huumaa ei voita mikään. Minulla on hyvää vauhtia kehittymässä oikein kunnon surffitukka (kuka nyt hiuksiaan kampaisi kesällä) niin, että kun elokuussa menen kampaajalle ja hän kysyy, että mitä tehdään, voin vastata: "selvitellään se!" No surffitukkia tässä perheessä lomalla riittää. Itsetehtyjä ja lainattuja. Esimerkiksi ruokaillessa ei koskaan tiedä, montako henkeä pöydän ympärille kömpii ja joukosta saattaa hyvin puuttua joku omatekemistä... Outoa. Ihanaa. Loma. 

Ruokailu on melko hyvissä kantimissa. Ei niin hyvissä, että sovitut kolme kiloa olisi hävitetty, mutta pääsääntöisesti ruoka on hyvää ja kevyttä. 

Mistä muuten tuli mieleen tämän aamun metsälenkki, jonne lähdin pienesti painostettuna (kun olisin halunnut haaveillen kulkea merenrannassa käsikädessä enkä rämpiä pitkin metsää hyttysiä huitoen ja kiroillen, mutta aina ei saa mitä halua, mutta voi saada vielä parempaa!). Löytyi nimittäin sen päiväiset mustikka-apajat. Keräsimme noin  litran mustikoita metsässä tarpoessamme ja kotona leivottiin kaksi mustikkapiirakkaa (kun ei päästy yksimielisyyteen kumpi leivotaan) ja pitihän sitä vaniljajäätelön kanssa maistaa - taivaallista. Onneksi venkoillen lähdin sinne metsään! 

Että on viisaita valintoja ja sitten pakkotilanteita (kun kunnostautuu keräilijätaloudessa - täytyy tilanne hyödyntää). Opetettiin muuten samalla reissulla Parsonpoika syömään mustikat suoraan metsästä ja niin tämä metsästyskoirien valio veteli suoraan pensaista mustikat kauhealla tohinalla suuhunsa... Se on niin nopea, että saa mustikatkin kiinni! Metsästäjien sukua.

Hyvä lenkkikin tuli. Mustikkapussia kädessä heilutellen metsässä rämmittyä reilusti yli tunti. Kesällä metsäkin näyttää ja tuoksuu täydelliseltä. Siltä kuin se kuuluisikin, kun ei muut vuodenajat ole vaimentamassa sen omimpia ominaisuuksia.

Järki ei kulje, mutta olo on onnellinen. Vaa'alla vierailen säännöllisesti pitääkseni totuuden mielessäni. Jaksan kuitenkin ottaa vaa'ankin huumorilla. Näin on hyvä nyt.

Tänään meillä käytyjä keskusteluja:

TM: ...mutta eihän se oo mikään ihme, kun on sunnuntai...
Mies: Tai tiistai...
(siis tänään on oikeasti tiistai - kai?)

ja

TM: Mä en tajua, miksi ihmiset itkee häissä.
Esikoinen: Ite itket, kun läskit juoksee.
TM: HEI! Suurin pudottaja on koskettava ohjelma!

Toivon jokaiselle onnellisia päiviä! Kiireettömiä hetkiä! Rakkaita. Ja kykyä tunnistaa hetki, jolloin voi sanoa: "Juuri nyt on hyvä näin!"

Suurella sydämellä,
TM