Tämä vuosi, tämä elämä

En tehnyt mitään lupauksia, enkä päätöksiä tälle vuodelle. Tai no sen päätin, että mä tiedän, miten haluan tämän vuoden (ja tulevat vuodet) elää, joten jatkan sillä tiellä. Vuoden ensimmäisenä päivänä rehkin salilla 1,5 tuntia ja olin onnellinen.

Tajusin monen asian summana, että elämässä ei yksinkertaisesti voi olla dead linea - ja tällä tarkoitan nyt tiukkoja aikatauluja!

Kyllä tavoitteita pitää olla ja jos sinun tavoitteeseen pääsyä helpottaa se, että sillä on selkeä aikataulu niin ilman muuta! Silloin se on sinulle oikea tie, mutta on hyvä ymmärtää, että mikäli aikataulu ei pidä, se ei välttämättä ole epäonnistuminen!

Nyt aikani tässä tempoiltuani ja kuunneltuani viisaita blogisisaria (joista esimerkiksi Quantina ja Taina ovat siirtyneet pitämään "laihdutusblogin" sijaan blogia, jossa painopiste on vielä enemmän hyvinvoinnissa niin henkisessä kuin fyysisessäkin) olen näin vuoden vaihtuessa ja omaa päänsisäistä yhteenvetoa tehdessäni tajunnut jotain olennaista itsekin.

Ei tämä olekaan mikään projekti, jolla on alku ja loppu (tai no tietyllä tavalla alku toki oli) vaan tämä on ihan minun elämääni. Ihan niin kuin elämässä on muitakin asioita (vaikkapa harrastukset, parisuhde, jne), joita hyvin tiedämme, mitä haluamme tehdä tai miten haluamme niitä hoitaa, samalla tavalla kaikki tämä kahden vuoden vuodatus on oikeastaan vain tie siihen oivallukseen, miten minä haluan oman elämäni elää.

Haluan olla terve, vahva ja liikkua. Harrastaa sellaisia liikuntalajeja, joita rakastan ja kokeilla uusia. Olen vakuuttunut, että hyvinvointi lähtee itsensä arvostamisesta ja itsensä kuuntelemisesta. Kyllä meistä jokainen tietää, millainen olo tulee niistä hervottomista ruokaorgioista, joihin jokainen joskus sortuu. Enemmän tai vähemmän. Mikäli ajattelen elämääni niin, että mistä minulle oikeasti tulee hyvä olo ja mistä ihan oikeasti ei... Silloin valintojen tekeminen pitäisi olla helpompaa.

Nyt siis ajattelin kokeilla tällaista lähestymistapaa. Seuraan vaakaa (en sentään siitä irti ole pääsemässä), mutta en pidä niitä numeroita elämääni määrittävinä. Keskityn enemmän kuuntelemaan kehoani ja uskomaan sen viestejä. Viime vuotinen (ihanaa että voin sanoa jo näin) selkävaivani oli sikäli siunauksellinen, että opin kuuntelemaan itseäni ja luottamaan oman kehoni viesteihin.

Rauhaa, rakkautta ja tasapainoa!

tTM