Minä olen kova tyttö huutelemaan vastuun perään. Potkimaan (ainakin itseäni) persuksille. Vaatimaan ryhdistäytymistä. Ottamaan vastuuta.
En etsi syyllisiä enkä tarkoita, että jokaisella asialla/tehtävällä pitäisi olla henkilö, joka vastaa (tosin sillä tavalla asiat parhaiten tulee hoidettua :)).
Mutta minulla on myös tapana purnata. Että ei ole sitä eikä tätä. Ja että minä olisin kyllä, jos vaan olosuhteet olisivat olleet suotuisat... Vastuutan muita omista valinnoistani. Pahimmillaan syytän. Nyt todella pelkistetty esimerkki: söin herkkuja, koska mies toi niitä kotiin - samaan aikaan suvereenisti unohdan, että samainen mies sanoi, että "jätä vähän mullekin"....
Nyt kuitenkin puhun vähän suuremmista asioista kuin herkkuihin sortuminen. Onnesta ja hyvinvoinnista kaiken kaikkiaan.
Taasen yksi asia, mihin tällä matkalla on herännyt on se, että tasan yksi henkilö vastaa minun onnestani ja se olen minä itse. Vaikka elämä heittää haasteita eteen, vain minä voin raivata omalle hyvinvoinnilleni tilan. Minun onneni tai vaatimattomammin hyvinvointini ei ole kenestäkään muusta riippuvainen. Ei voi olla.
Taasen yksi asia, mihin tällä matkalla on herännyt on se, että tasan yksi henkilö vastaa minun onnestani ja se olen minä itse. Vaikka elämä heittää haasteita eteen, vain minä voin raivata omalle hyvinvoinnilleni tilan. Minun onneni tai vaatimattomammin hyvinvointini ei ole kenestäkään muusta riippuvainen. Ei voi olla.
Joskus joku (esimiestason henkilö) sanoi raivostuttavasti, että "ellei sinulla ole ratkaisua/parannusehdotusta, olet osa ongelmaa". Mitä enemmän asiaa ajattelen, tulen siihen tulokseen, että tottahan se on. Sitä joko toivoo jotain mitä ei voi saada ja pitää sillä tyytymättömyyttä yllä tai sitten valittaa, tekemättä tilanteelle yhtään mitään.
Tämän selkeämpi en osaa tänään olla. Yritän kuitenkin tarttua oman elämäni tyytymättömyyden aiheisiin ja muuttaa joko niitä tai omaa suhtautumistani niihin. Karsin niitä ihmiskontakteja, jotka pelkästään vievät energiaa. Etsin voimaannuttavia asioita ja pidän niistä kiinni.
Jossain muuten täysin merkityksettömässä elokuvassa (olen saattanut puhua tästä aikaisemminkin) mies pilkkasi turisteja, jotka tulivat "saarelle etsimään onnea" sanoen, että "tämä on saari, ei täältä voi löytää mitään, mitä tänne ei ole tuotu!" Aikas hyvin sanottu.
Onni on meissä itsessämme.
tTM onnea etsimässä
Rakas TM, jälleen kerran: loistava kirjoitus.
VastaaPoistaOlen itse miettinyt paljon samoja asioita viime aikoina. Yksinkertaista, mutta miksi toteuttaminen tahtoo takkuilla???
T. toivottavasti ei ikuisesti tyytymätön Taina...
Näinhän se on, hienosti kirjoitettu! Tarkemmin ajateltuna on uskomatonta, kuinka usein sitä sortuu sanomaan ja ajattelemaan, että "ei tälle asialle vain voi mitään", vaikka loppuviimeksi aika harva asia on sellainen, johon ei millään lailla oikeasti voi vaikuttaa. Varsinkin omassa elämässä ja ratkaisuissa.
VastaaPoistaNäinhän se on. Kirjoitinkin tämän oikeastaan muistutukseksi itselleni. Jos asioihin ei suoraan pysty vaikuttamaan niin sitten on yritettävä vaikuttaa omaan asenteeseen! Mutta asennevaikuttaminen se vasta vaikeaa on! Hitaasti kääntyvät suuret laivat...
VastaaPoistaTaas sä puhut viisaita, tai kirjoitat siis ;)
VastaaPoistaMuistutus sulle mutta myös meille muille. Asenteella on paljon vaikutusta; näetkö vain ja ainoastaan ne pielessä olevat asiat vai myös ne hyvät asiat.
Ja suhteessa muihin; Sanotko aina vain pelkistä mokista tai tekemättä jättämisistä vai kiitätkö myös? Ja tämähän pätee myös ihan suhteessa omaan itseenkin.
Ja tuo kuva, onni on omissa käsissäsi, sinussa sisällä itsessäsi. Voi kuinka hyvä muistutus. KIITOS!
Näinhän se on, että onko se lasi sitten puoliksi tyhjä vaiko täynnä? Etenkin silloin kun elämä heittää rajuja haasteita eteen, on tärkeää nähdä onni pienissä hetkissä! <3
PoistaTotta turiset. On niin helppoa syyttää olosuhteita ja muita ihmisiä omista ongelmistaan, vaikka loppujen lopuksi ainut, joka voi pelastaa minut, olen minä itse.
VastaaPoistaMieleeni on jäänyt Vanilla Sky -elokuvasta yksi kohta, joka iski tajuntaani: "Jokainen hetki on mahdollisuus muuttaa elämänsä suunta." Uuden kurssin ottaminen ei ole sen vaikeampaa.
Niinpä! Yksinkertaisimmillaan se on juuri siinä, että nousenko nyt sohvalta lenkille vai jäänkö tähän... Tämäkin valinta määrittää tulevaisuuttani/onnellisuuttani.
PoistaEli lähden lenkille! :)
Mitäpä tuohon voisi enää lisätä! Kiitos ajatuksistasi <3
VastaaPoista"Onni on meissä" ja se on meille mahdollinen!
Se on mahdollista ja velvollisuuskin itseämme kohtaan. Eikä sitä tarvitse ansaita. Sekin on helpotus! :)
Poista