Kotimatka

Kävelin salilta Pilateksesta kotiin. (Ah, miten hyvältä minun selkäni tuntuu aina Pilateksen jälkeen.) Meilläkin vihdoin lunta, mikä tarkoittaa oikeasti jäätä, vähän hyhmää ja vettä.

Kävelin selkä suorana reipasta tahtia. Jäätä pelkäämättä. Liukastelematta.

Viimeksi kun meidän leveyksillä oli lunta ja jäätä (viime keväänä), oli menoni melko erilaista. Hiivin varovaisesti ja pelkäsin kuollakseni kaatumista, mutta liikkeellä oli pakko pysyä. Ja hyvä että pysyin.

Pienestä on ihmisen onni kiinni! Hymyilin melkein koko matkan. Minä pystyn kävelemään jäällä :)