Sivut

tiistai 3. tammikuuta 2012

Kotimatka

Kävelin salilta Pilateksesta kotiin. (Ah, miten hyvältä minun selkäni tuntuu aina Pilateksen jälkeen.) Meilläkin vihdoin lunta, mikä tarkoittaa oikeasti jäätä, vähän hyhmää ja vettä.

Kävelin selkä suorana reipasta tahtia. Jäätä pelkäämättä. Liukastelematta.

Viimeksi kun meidän leveyksillä oli lunta ja jäätä (viime keväänä), oli menoni melko erilaista. Hiivin varovaisesti ja pelkäsin kuollakseni kaatumista, mutta liikkeellä oli pakko pysyä. Ja hyvä että pysyin.

Pienestä on ihmisen onni kiinni! Hymyilin melkein koko matkan. Minä pystyn kävelemään jäällä :)

3 kommenttia:

  1. Taidan tietää, miltä sinusta tuntuu. :)

    VastaaPoista
  2. Mä tiedän, että sä tiedät :) Awww! Nyt kun ruoto pysyis kunnossa niin tulossa on ihanan liikunallinen kevät! <3

    VastaaPoista
  3. Nuo itsekseen hymyilemiset vaikeuksien jälkeen pystyessä taas liikkumaan niin kuin haluaa on kyllä sanoinkuvaamattoman ihania!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!