Numeroita

Itsekurini puute ja piittaamattomuuteni omasta hyvinvoinnnistani johti minut tilanteeseen, johon en uskonut enää koskaan päätyväni. Painoni alkoi kuutosella...

Voi murhe! Tein korjausliikkeen (vähentämällä radikaalisti leipää ja jättämällä kaiken perunan, pastan ja riisin hetkeksi pois). No, huh! Tänä aamuna vaaka näytti viitosella alkavaa lukua. Kylläpä oli helpotus!

Mikä sitten muuttui tällä välin (paitsi se ensimmäinen numero vaa'an näyttämässä lukemassa)?

Ei yhtään mikään. Olen yhtä löysä eikä kuntoni ole sen kummempi kuin viikko sitten.

Eli jälleen oli havahduttava siihen, että vaikka olen jumittunut tuohon viitoseen niin, että elämäni ei tunnu elämisen arvoiselta, jos sen ylitän niin kuitenkin vielä tärkeämpää minulle on se, miltä minusta tuntuu ja mihin kehoni pystyy.

Moni muukin on täällä blogimaailmassa näin kesän korvalla huokaillut vaakalukemia, mutta todentotta meidän kaikkien hyvinvointi on muuta kuin lukuja! Moni on pettynyt siihen, ettei ole vielä tavoitteessaan tai painon putoaminen on pysähtynyt. Mutta samaan aikaan on syytä miettiä, mitä kaikkea olemme tähän mennessä saavuttaneet.

Voisiko olla niin, että vaaka ei mittarina tässä elämän muutosprosessissa olekaan toimiva? Tai ainakin se on (niin kuin monet mittarit irl:kin ovat) puutteellinen. Muutoksia vaa'an luvuissa voi tehdä kaikenlaisilla kikkokonsteilla, mutta myös elämäntapamuutoksella. Kumpikohan on pysyvämpi ratkaisu? Vaikka ottaa päähän olla täällä taas selittämässä, että näin se tehdään ja tää on oikee tie ja nyt kyllä lähtee, niin tosi asia on, että pysyvät muutokset vaan vie aikaa.

Nyt vähän armoa itsellemme, blogisisaret! Vaikka muutosta ei juuri tällä viikolla vaa'alla tapahtunutkaan niin mietitäänpä niitä asioita, joita kehomme pystyi tällä viikolla tekemään - verrattuna siihen, mitä se pystyi tekemään ennen sitä aikaa, kun heräsimme pitämään itsestämme huolta!

Rauhaa ja rakkautta! Jos ei muiden niin edes itsemme kanssa :)

tTM