Sivut

torstai 26. toukokuuta 2011

Vanha oivallus

Lueskelin Varpu Tavin ajatuksia ja tajusin yhden asian, jonka olen tajunnut jo aikaa sitten. Mutta en vain tajunnut tajunneeni... tai ajatus ei ole ollut aktiivinen aikoihin... you know!


Sokeri on ollut ongelmani... haa... tosi kauan. Rakkaus siihen on sammumaton ja hallitsematon. Sokeri on kuin se tuhoisa poikaystävä, josta hyvin teininä tiesi, että kannattaa pysyä erossa ja että tästä ei hyvä seuraa, mutta joka veti puoleensa kuin hunaja mehiläistä - kuin sokeri TM:ää.


Olen oikeastaan jo aikaa sitten huomannut, että valkoinen vehnä synnyttää sokerin kaipuun välittömästi! Vähän pastaa lounaaksi ja viimeistään illalla alkaa keittiön kaappien aukominen. Mikä tahansa sokeria sisältävä kelpaa. Vaikka muumikeksit.

Elämän muutoksen myötä kaapeista ei juuri sokerista helpotusta löydy! No, se ei elämää siinä tilanteessa helpota vaan aiheuttaa vain kiihtyvää ja ärtynyttä kaappien aukomista, jääkaappiin tuijottamista ja jopa pakastimen penkomista.

Kyllä, tunnustan. Olen TM, sokeririippuvainen.

Liika hiilari ei minulle sovi. En kiroa kaikkea hiilaria suinkaan, mutta todellakin voidakseni hyvin, en voi syödä hiilareita niin paljon kuin sitä tarjoutuu normaali työpaikkaruokalassa tai perinteisessä suomalaisessa ruokavaliossa. Voidakseni paremmin, ilman jatkuvia ajatuksia hämärtäviä mielitekoja, ruokavaliostani täytyy karsia pois peruna ja ainakin kuorittu vilja. Niin ja se sokeri!

En tarkoita, että tämä olisi absoluuttinen totuus tai sovellettavissa jokaiseen laihduttajaan. Tarkoitan vain sitä, että tämä on todennäköisesti minulle oikea tie. Vuosi sitten lopetin perunan ja valkean viljan syömisen. Vähitellen olen liukunut siihen takaisin ja niinhän siinä kävi, että hyvin ei käynyt.

On aika myöntää totuus. Palata takaisin siihen, minkä jo tiesin. Tervetuloa minulle sopiva terveellisempi elämä!

tTM sokeririippuvainen

6 kommenttia:

  1. tähän voisin sanoa vain että Amen! xD
    Näin se myös minullakin menee.. hiilareiden vähentäminen on auttanut kovasti mielitekoihin.
    Ja, lukiessani sun tekstiä.. oivalsin myös, että

    "valkoinen vehnä synnyttää sokerin kaipuun välittömästi! Vähän pastaa lounaaksi ja viimeistään illalla alkaa keittiön kaappien aukominen. Mikä tahansa sokeria sisältävä kelpaa. Vaikka muumikeksit."

    Miksi ihmeesä minä en ole tajunnut tätä syy-yhteyttä aikaisemmin? :O

    VastaaPoista
  2. Totta! Ja juuri tuo on tärkeää, että löytää sen oman polkunsa, itselleen sopivan tavan syödä. Samankaltaisuuksia löytyy, mutta viime kädessä jokaisen on uskallettava luottaa omiin tuntemuksiin ja sitä myöten tehdä ratkaisuja, jotka voivat muista tuntua jopa liian ehdottomilta.

    Onnittelut hienosta painonpudotuksesta! Sinulla on loistava tyyli kirjoittaa. Liityn seuraasi välittömästi :)

    Aurinkoista viikonloppua ja ihanaa kesää, terveyttä!

    VastaaPoista
  3. Mulla on aivan täysin sama juttu. Kun aukasen oven yhdelle sokerille, se tuo kaverin mukanaan..

    Yhdyn kanelin sanoihin; loistava tyyli kirjoittaa :) Ja minäkin liityn seuraamaan blogiasi :)

    Mahtava pudotus jo takana, jatka samalla tsempillä :)

    VastaaPoista
  4. Samat huomiot täällä, eli vehnä helposti laukaisee kauhean makean himon. Rakastan pastaa yli kaiken, mutta olen viime kuukausina vähentänyt sen (ja valkoisen leivän) syömistä reippaasti. Ja sen huomaa vähentyneessä makean mässäilyssä.
    Valitettavasti minulla on päiviä, jolloin marttyyrimaisesti "lyön läskiksi" ja vähät välitän kaikesta järkevästä syömisestä... Onneksi ei enää niin usein. Tämän vilja/sokeri-himojen suhteen mielessä pitäminen on kuitenkin todella hyödyllistä!

    VastaaPoista
  5. Monelle mun kaverille on käsittämätön asia, että joku syö karkkia, jätskiä tai kakkua. He itse vetävät näiden puolesta sipsiä, popcornia ja pizzaa sekä hampurilaisia. Mulle taas noista jälkimmäisistä kieltäytyminen ei olis välttämättä kovinkaan vaikeeta (en mjuista koska viimeks olisin osatnut sipsiä tai popparia), mutta auta armias, kun eteen tuodaan makeita herkkuja. Huoh.. yhdyn siis sun tekstiisi täysin :P

    VastaaPoista
  6. Aivan. Niin se on, että itseensä kannattaa luottaa! Myös tässä asiassa. Omalla kohdallani tämä vehnän ja sokerin yhteys löytyi vasta reilu vuosi sitten, kun jätin valkoisen viljan ja totesin, että aina jos poikkesin tästä vehnättömyydestä, heräsi välittömästi myös sokerin kaipuu!

    Kyllähän niitä "läskiksi lyömisiä" (mikä loistava sanaleikki :)) tapahtuu, mutta ONNEKSI sentään harvemmin kuin ennen!

    Minäkin pystyn ihan hyvin jättämään sipsit vaikka lopullisesti.... mutta sokeri on ongelma! Ai niin tehän tiesittekin sen jo!

    Niin ja tervetuloa myös uudet Ihanat seuraamaan tätä minun paikallani polkemista :) Ehkä tästä taas liikkeelle päästään!

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!