Hämärässä

Aika ihanaa elämä sentään on. Pystyn heti luettelemaan monta ihan loistavaa asiaa (mm oma koti juuri nyt)! Jos sille päälle satun.

Tämä on aika positiivinen asenne ottaen huomioon, että juuri nyt olen kuumeessa ja vatsataudissa ja olen tänään tullut varsin pitkän (mutta 10-kertaiselta tuntuneen) matkan kotiin työmatkalta. Sairaana matkustaminen ei ole kivaa! Kerron nyt ihan sisäpiirin vinkin: älä lähde työmatkalle, jos et ole varmasti terve!

Vappu kului muuten hyvin ja hyvässä seurassa, mutta lapsiperhevierailu huipentui pikkuriikkisen kummilapsen laattaamiseen syliini ja siitä seurasi sunnuntaina melko mieto vatsataudin tapainen ja oletin aamulla olevani kunnossa. Niinpä tempaisin itseni toiselle puolelle Suomea aamutuimaan työasioissa ja voin kertoa, että oli äärettömän tuskaiset palaverit. Mutta nekään ei vetäneet vertaa kotimatkalle... Ette halua tietää enempää. En onneksi joutunut sortumaan junan vessaan, mutta elämäni pisimmistä tunneista oli kyse!

Nyt sitten himmailen hämärässä. Pää on hitaalla, oleminen muutenkin vähän kuin leijumista. Epätodellinen olo, osin unessa. Onneksi hyväntuulisessa unessa.

Sellaista elämä on ollut tänä keväänä. Vähän kuin hämärässä. Huomaan ajattelevani, että kaikki tämä ei ole totta (että mun selkä on hajalla, kun en ole sitä ansainnutkaan!) tai ainakin asiat tulevat muuttumaan tosi pian (koska sen olen ansainnut!).

Mutta himmailu jatkuu. Voi olla, että toinen jaloistani tulee jäämään osin uneen. Siihenkin olen pikkuhiljaa tyytymässä. Turha hinkua jotakin, mikä ei ehkä tapahdu, kun hyvin pärjää näinkin. Sentään kävelen. Ehkä jonkin ajan päästä juoksenkin.

Kuume taitaa sopia minulle. Olen sovussa maailman ja itseni kanssa. Eli olen leppoisa ja levollinen 38 asteen lämpöisenä! Ei hassumpaa. Minulla on vain ollut väärä tarjoilulämpötila!

t TM leijaillen